Teuronjoen-Puujoen hydrologiset laskelmat
Sippel, Kalle; Kumpumäki, Miia (2021-03)
Sippel, Kalle
Kumpumäki, Miia
Hämeen ELY-keskus
03 / 2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-911-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-911-3
Tiivistelmä
Selvityksen tarkoituksena on tarkastella Teuronjoen ja Puujoen valuma-alueiden järvien säännöstelyä ja niiden kehittämismahdollisuuksia, ottaen huomioon muuttuva ilmasto ja vesistön nykyiset käyttötarpeet. Keskeisiä kysymyksiä ovat, missä voidaan pidättää vettä ja jos voidaan, niin kuinka paljon. Tavoitteena oli myös tulvan kertymisen mallintaminen sekä virtaamapisteiden ja järvien vedenkorkeuksien ja virtaamien tunnuslukujen määrittäminen. Tarkastelussa otettiin huomioon sekä historiatietoihin perustuva hydrologinen tilanne että ilmastonmuutoksen vaikutus tilanteeseen.
Tarkastelualue kattaa Teuronjoen ja Puujoen valuma-alueet. Pääjärvestä vedet virtaavat Teuronjokea ja Mommilanjärven jälkeen Puujokea pitkin Kernaalanjärveen ja edelleen Hiidenjokea pitkin Vanajan Miemalanselälle. Projektissa tarkasteltiin alueen järvien säännöstelyä sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia Vesistömallijärjestelmän hydrologisen mallin avulla. Yksittäisiä tulvatilanteita otettiin tarkempaan tarkasteluun siten, että selvitettiin tulvan kertyminen osa-alueittain. Virtaaman tunnusluvut kaikilta Teuron- ja Puujoen osa-alueilta esitetään taulukoissa.
Säännöstelyn vaikutusmahdollisuudet tulvatilanteissa ovat rajalliset. Veden pidätystä voidaan tehdä Sahakosken padon avulla Pääjärvessä sekä Vuonteenkosken padolla Mommilanjärven ja Ansionjärven kokonaisuudessa. Simuloinneilla selvitettiin erityisesti vuoden 2004 kesätulvan nousua ja olisiko tuolloin voitu vaikuttaa Teuronjoen ja Puujoen tulvatilanteisiin.
Raportissa on esitetty graafien avulla sekä taulukoissa ilmastonmuutoksen vaikutukset tarkastelualueen järvien ja jokien virtaamiin ja vedenkorkeuksiin. Kuvissa ovat keskiarvot, minimit ja maksimit historiajaksolla 1981 – 2010 sekä ilmastonmuutosjaksoilla 2020 – 2049 ja 2040 – 2069 keskimääräisellä ilmastonmuutosskenaariolla. Järvien keskimääräiset sekä suurimmat kevättulvahuiput tulevat jatkossa aikaistumaan ja pienentymään, ja loppukesän matalimmat vedenkorkeudet tulevat laskemaan. Ilmastonmuutosjaksoilla suurimmat virtaamahuiput ajoittuvat useammin talvikuukausille.
Johtopäätöksissä esitetään, että järvien säännöstelypäätöksiä tehtäessä tulee ottaa huomioon vallitseva vesitilanne, lumen vesiarvo ja saatavilla olevat vesistöennusteet ja -varoitukset, joiden perusteella varaudutaan talvi- ja kevättulviin. Säännöstelylupien olisikin hyvä olla mahdollisimman joustavia ja mahdollistaa toiminnan erilaisissa vesitilanteissa. Näin voidaan säännöstelyä toteuttaa siten, että liian matalat ja liian korkeat vedenkorkeudet ja virtaamat eivät lisäänny.
Julkaisun saavutettavuus tarkistettu.
Tarkastelualue kattaa Teuronjoen ja Puujoen valuma-alueet. Pääjärvestä vedet virtaavat Teuronjokea ja Mommilanjärven jälkeen Puujokea pitkin Kernaalanjärveen ja edelleen Hiidenjokea pitkin Vanajan Miemalanselälle. Projektissa tarkasteltiin alueen järvien säännöstelyä sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia Vesistömallijärjestelmän hydrologisen mallin avulla. Yksittäisiä tulvatilanteita otettiin tarkempaan tarkasteluun siten, että selvitettiin tulvan kertyminen osa-alueittain. Virtaaman tunnusluvut kaikilta Teuron- ja Puujoen osa-alueilta esitetään taulukoissa.
Säännöstelyn vaikutusmahdollisuudet tulvatilanteissa ovat rajalliset. Veden pidätystä voidaan tehdä Sahakosken padon avulla Pääjärvessä sekä Vuonteenkosken padolla Mommilanjärven ja Ansionjärven kokonaisuudessa. Simuloinneilla selvitettiin erityisesti vuoden 2004 kesätulvan nousua ja olisiko tuolloin voitu vaikuttaa Teuronjoen ja Puujoen tulvatilanteisiin.
Raportissa on esitetty graafien avulla sekä taulukoissa ilmastonmuutoksen vaikutukset tarkastelualueen järvien ja jokien virtaamiin ja vedenkorkeuksiin. Kuvissa ovat keskiarvot, minimit ja maksimit historiajaksolla 1981 – 2010 sekä ilmastonmuutosjaksoilla 2020 – 2049 ja 2040 – 2069 keskimääräisellä ilmastonmuutosskenaariolla. Järvien keskimääräiset sekä suurimmat kevättulvahuiput tulevat jatkossa aikaistumaan ja pienentymään, ja loppukesän matalimmat vedenkorkeudet tulevat laskemaan. Ilmastonmuutosjaksoilla suurimmat virtaamahuiput ajoittuvat useammin talvikuukausille.
Johtopäätöksissä esitetään, että järvien säännöstelypäätöksiä tehtäessä tulee ottaa huomioon vallitseva vesitilanne, lumen vesiarvo ja saatavilla olevat vesistöennusteet ja -varoitukset, joiden perusteella varaudutaan talvi- ja kevättulviin. Säännöstelylupien olisikin hyvä olla mahdollisimman joustavia ja mahdollistaa toiminnan erilaisissa vesitilanteissa. Näin voidaan säännöstelyä toteuttaa siten, että liian matalat ja liian korkeat vedenkorkeudet ja virtaamat eivät lisäänny.
Julkaisun saavutettavuus tarkistettu.
Kokoelmat
- Raportteja [1087]