Joukkotuhoaseet ja asevalvonta : asevalvonnan arkkitehtuurin kehitys ja kriisiytyminen

Abstract

Biologiset aseet ovat olleet tunnettuja konfliktien aamunkoitosta. Kemiallisen aseen kehitys liittyi kemianteollisuuden nousuun. Atomienergian uudet löydökset, toisen maailmansodan uhkat sekä teknologinen kehitys mahdollistivat ydinaseen kehittämisen. Samanaikaisesti asekehityksen kanssa kehittyivät myös humanitäärinen oikeus ja asevoimankäytön rajoittaminen. Biologisten ja kemiallisten aseiden käyttö sodankäynnin keinona kiellettiin jo 1900-luvun alkupuolella. Ydinaseiden rajoitussopimukset, ydinsulkusopimus ja ydinasekoekieltosopimukset saatiin aikaan kylmän sodan kuumina vuosina. Ydinasevalvonnan arkkitehtuuri muodostui pitkälti Yhdysvallat-vetoisena; keskeisin sääntely tapahtui Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton (ja Venäjän) kahdenvälisissä suhteissa.

Ydinasevalvonnan arkkitehtuuri on nyt murentunut. Suurin osa sopimuksista on kaatunut tai kriisiytynyt. Saman aikaisesti kaikki ydinasevallat modernisoivat varantojaan. Myös bioaseita ja kemiallisia aseita koskevat järjestelmät ovat vaikeuksissa. Neuvotteluilmapiiri uusille avauksille on heikko. Ukrainan sodan myötä ydinriskit ovat nousseet tasolle, jossa ne eivät olleet edes vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisin aikana.

Asevalvonnan arkkitehtuurin uusi rakentaminen edellyttää ajantasaista osaamista ja historiallis–poliittisten kehityskulkujen tuntemusta. Tiedeyhteisö on ollut keskeisessä roolissa joukkotuhoaseiden ja niitä koskevien rajoitusten luomisessa. Tieteen dialogi on mahdollinen myös nyt, kun poliittiset neuvotteluedellytykset ovat heikot. Yhteistyötä tarvitaan ydinasevaltojen varantojen rajoittamiseksi, riskien vähentämiseksi, teknologian kehityksen luomiin uusiin uhkiin vastaamiseksi ja ydinaseiden leviämisen ehkäisyyn. Doomsday Clock näyttää 90 sekuntia vaille keskiyötä. Uusilla avauksilla on kiire.

Biological weapons are known since the dawn of conflict. Chemical weapons development was facilitated by the rise of the chemical industry. New discoveries in the field of atomic energy, threatening WW II and technological advances led to the creation of nuclear weapons. In parallel with arms development, humanitarian law and restrictions to the use of armed force emerged. Biological and chemical weapons became prohibited during the first half of the 20th century. Restrictions to nuclear arsenals, non-proliferation of nuclear weapons and nuclear-test-ban treaties were agreed to during the most intense years of the Cold War. Nuclear arms control architecture was led by the US. Key regulation took place in bilateral relations between the US and the Soviet Union (and later Russia).

The nuclear arms control architecture is now eroded. Most of the treaties have collapsed or are in crisis. All nuclear weapon states are modernizing their arsenals. Multilateral regimes on biological and chemical weapons are facing challenges. Preconditions for dialogue are weak. Due to the war in Ukraine, nuclear risks are now at a level unforeseen even during the 1962 Cuban missile crisis.

In order to rebuild an arms control architecture, up-to-date competencies and knowledge of arms control history are needed. Scientific community has played a key role in the development of WMD, as well as in the development of restrictions for their use. Scientific dialogue works also now, when political dialogue is difficult. Restrictions on nuclear arsenals, risk reduction, responses to new threats emanating from technological developments and non-proliferation all require co-operation. Doomsday Clock is at 90 seconds to midnight. Hence the urgency.