Taxable Income Elasticity and the Anatomy of Behavioral Response: Evidence from Finland

Abstract

This paper uses extensive Finnish panel data from 1995–2007 to analyze the elasticity of taxable income (ETI). I use individual changes in flat municipal income tax rates as an instrument for the overall changes in marginal tax rates. This instrument is not a function of individual income, which is the basis for an exogenous instrument in the taxable income model. In general, instruments used in previous studies do not have this feature. Furthermore, I estimate behavioral responses using smaller subcomponents of taxable income, such as working hours, fringe benefits and tax deductions. This 'anatomy' of overall ETI has rarely been studied in the literature. The results show that the average ETI estimate in Finland is 0.35–0.60, depending on the empirical specification and the degree of regional controlling. Subcomponent analysis suggests that neither work effort nor labor supply respond actively to tax changes. In contrast, it seems that fringe benefits and deductions from taxable income might have a larger effect. A new version of this paper has been published in VATT Working Paper series: The Elasticity of Taxable Income: Evidence from Changes in Municipal Income Tax Rates in Finland, VATT WP 69, 18.12.2015.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan verotettavan tulon joustoa (Elasticity of taxable income) Suomessa vuosina 1995–2007. Verotettavan tulon jousto on keskeinen tekijä verotuksen taloudellisen tehokkuuden ja veronmuutosten vaikutusten arvioinnissa. Verotettavan tulon jousto mittaa sitä, kuinka paljon tuloverotuksen veropohja eli verotettava tulo keskimäärin muuttuu, kun yhdestä lisäeurosta käteen jäävä osuus (1-rajaveroaste) muuttuu yhden prosentin. Verotettavan tulon jousto mittaa kattavasti tuloverotuksen aiheuttamaa hyvinvointitappiota. Eri tavat reagoida tuloverotukseen vaikuttavat kaikki sen taloudelliseen tehokkuuteen (Feldstein (1999)). Korkeampi rajaveroaste voi esimerkiksi vähentää tehtyjä työtunteja sekä lisätä verosuunnittelua ja verovähennysten käyttöä. Verotettavan tulon jousto huomioi eri kanavat joilla tuloverotukseen voidaan reagoida.

Verotettavan tulon jouston lisäksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan laajan rekisteriaineiston avulla sitä, mistä tekijöistä verotettavan tulon jousto Suomessa koostuu. Tutkimuksessa hyödynnetään kunnallisveroprosenteissa tapahtuneita henkilötason muutoksia veroastevaihtelun lähteenä. Kunnallisverotus tarjoaa hyvän vertailuasetelman, sillä kunnallisveroprosentit ovat muuttuneet eri tavalla eri puolella Suomea eri vuosina. Lisäksi kunnallisveroprosentti ei riipu henkilön tuloista, joten kunnallisveroprosentin muutokset aiheuttavat muutoksia rajaveroasteissa yli tulojakauman.

Tulosten perusteella verotettavan tulon jousto on Suomessa keskimäärin 0.35. Tulosta voidaan tulkita siten, että tuloverotuksen kiristäminen (keventäminen) pienentää (kasvattaa) verotettavaa tuloa tilastollisesti merkitsevällä tavalla, mutta tuloverotuksen aiheuttama hyvinvointitappio on kokonaisuudessaan maltillinen. Tutkimustulokset antavat lisäksi viitteitä siitä, että työtunnit ja tuntipalkka eivät reagoi herkästi rajaveroasteen muutoksiin. Sen sijaan vaikuttaa siltä, että epäsäännöllisemmät tulot kuten luontoisedut sekä verovähennysten määrä, selittävät huomattavan osan verotettavan tulon joustosta.

Asiasanat: Tuloverotus, verotettavan tulon jousto, hyvinvointitappio. Tästä tutkimuksesta on julkaistu uusi versio: The Elasticity of Taxable Income: Evidence from Changes in Municipal Income Tax Rates in Finland, VATT WP 69, 18.12.2015.