Alueellinen työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys 1990-luvulla
Tuomala, Juha; Montén, Seppo (2003-01-31)
Tuomala, Juha
Montén, Seppo
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
31.01.2003
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042618943
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042618943
Tiivistelmä
Lama tasasi alueellisia työttömyyseroja moninkertaistamalla työttömien määrän muutamalla matalan työttömyyden alueella, kun taas suhteellinen kasvu jo valmiiksi korkean työttömyyden alueilla jäi vähäisemmäksi. Kun aktiivisiin toimenpiteisiin sijoitetut rinnastettiin työttömiin, laajennetun työttömyyskäsitteen mukaan pitkäaikaistyönhakijoiden osuus työvoimasta oli 1990-luvun puolivälissä yhdentoista prosentin tuntumassa eli kaksinkertainen viralliseen pitkäaikaistyöttömyyteen nähden. Laajennetun työttömyyskäsitteen käyttö nosti myös vuosien 1995-1998 pitkäaikaistyöttömien osuuden kaikista työttömistä 30 prosentista 45 prosenttiin. Pitkäaikaistyönhakuasteet olivat matalimmat Uudellamaalla ja korkeimmat Pohjois-Suomessa, mutta työttömyyden rakenteessa pitkäaikaistyöttömyys on tyypillisesti Uudenmaan ongelma. Pitkäaikaistyönhaun sosiaalisessa vaikutuspiirissä olleiden määrä oli korkeimmillaan vuonna 1994, jolloin läheisessä kosketuksessa pitkäaikaistyöttömyyteen oli 530 000 suomalaista. Nämä muodostuivat noin 270 000:sta pitkäaikaistyönhakijasta, 100 0000:sta puolisosta ja 160 000:sta lapsesta. Vuoden 1994 jälkeen pitkäaikaistyönhakijoiden määrä kääntyi laskuun, mutta samalla pysyvyys pitkäaikaistyönhakijana kuitenkin yleistyi.
Tutkimusteema
Labour market, Työmarkkinat, Regional development, Aluekehitys, Labor market and policies promoting economic growth, Työmarkkinat ja kasvua tukeva politiikka
JEL
J680 - Mobility, Unemployment, and Vacancies: Public Policy (Employment Services), R230 - Urban, Rural, and Regional Economics: Regional Migration; Regional Labor Markets; Population
Avainsanat
Työttömyys, pitkäaikaistyöttömyys, pitkäaikaistyönhakijat, Uusimaa