From Broken to Whole Human Being : Suffering, Health and Caring After Religious Disaffiliation
Björkmark, Maria (2023-03-10)
Björkmark, Maria
Åbo Akademi - Åbo Akademi University
10.03.2023
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-12-4269-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-12-4269-4
Tiivistelmä
Tavoite: Uskonnollisesta yhteisöstä irtautuminen voi tietyissä olosuhteissa johtaa merkittäviin elämänmuutoksiin. Tämän hoitotieteellisen väitöskirjan tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, miten irtautuminen uskonnollisesta yhteisöstä vaikuttaa ihmisen elämään ja terveyteen, sekä siitä, mitä on hoitamisen merkitys tässä elämäntilanteessa.
Menetelmät: Tämä väitöskirja on kokoelma kolmesta tutkimuksesta, joissa kaikissa, mukaan lukien koko väitöskirja, on hermeneuttinen lähestymistapa. Tutkimusten 1 ja 2 aineisto koostuu 18 syvähaastattelusta. Tutkimushenkilöt ovat irtautuneet eri uskonnollisista yhteisöistä Suomessa. Haastattelut tehtiin huhti-elokuussa 2018. Tutkimuksen 1 tavoitteena oli saada kokonaisvaltainen käsitys yksilöiden subjektiivisista kokemuksista vaativasta ehtoja asettavasta uskonnollisesta ryhmästä (ns. high-cost religious group) irtautumisen jälkeen ja siitä, miten nämä kokemukset ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä. Tutkimuksen 2 tavoitteena oli saada syvempää ymmärrystä kärsimyksestä, jota ihmiset voivat joutua kokemaan irtautumisen jälkeen. Aineiston analyysit tutkimuksissa 1 ja 2 toteutettiin kahdella erillisellä kvalitatiivisella temaattisella analyysillä Clarken ja Braunin (2006, 2017) mukaan. Tutkimuksen 3 tavoitteena oli syventää ymmärrystä siitä, mitä on hoitohenkilökunnan näkökulmasta hoitamisen (caring) merkitys asiakkaalle uskonnollisesta yhteisöstä irtautumisen jälkeen. Tutkimuksessa 3 puolistrukturoidut haastattelut toteutettiin yhdeksän tutkimushenkilön kanssa kahdessa terveydenhuollon organisaatiossa Länsi-Suomessa marras-joulukuun 2020 aikana. Tutkimushenkilöt olivat psykiatrisessa avo- ja osastohoidossa työskenteleviä hoitoalan ammattilaisia.Tämä aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä Graneheimin ja Lundmanin (2004) mukaan.
Tulokset: Tutkimuksen 1 tulokset osoittavat, että irtautuminen uskonnollisesta yhteisöstä on elämänmuutos, joka voi vaikuttaa merkittävästi ihmisen elämään. Erottuaan uskonnollisesta ryhmästä ihminen voi kokea pelkoa, syyllisyyttä, surua, kipua, menetystä ja jopa eksistentiaalista kärsimystä. Elämään voi kuitenkin sisältyä myös useita myönteisiä puolia, kuten ilon, vapauden, helpotuksen, kiitollisuuden ja voimaantumisen kokemuksia. Näillä kokemuksilla voi olla vaikutusta yksilön hyvinvointiin ja terveyteen. Tutkimuksen 2 tulokset paljastavat, että irtautumisen jälkeiseen elämään sisältyy erilaisia elämän kärsimyksen muotoja. Elämän kärsimystä kuvailtiin seuraavanlaiseksi: kipu ja suru hylätyksi tulemisesta, syyllisyyden ja häpeän valtaamaksi joutuminen, eläminen jatkuvassa sekä elämän että kuoleman pelossa ja nöyryytys ihmisenä. Viime kädessä elämän kärsimys tarkoittaa ihmisarvon loukkaamista. Tutkimuksen 3 tulokset osoittavat, että hoitohenkilökunnan näkökulmasta hoitaminen irtautumisen jälkeen on asiakkaan vierellä kulkemista, osan matkaa. Tulokset esitetään viidessä kategoriassa: olla osa luottamukseen ja turvallisuuteen perustuvaa suhdetta, saada vahvistusta kokemuksilleen, kohdata ymmärrys siitä, miten irtautuminen on vaikuttanut elämään, saada tukea rikkinäisenä ihmisenä ja saada ohjausta uuden suunnan löytämiseksi elämässä. Asiakkaan ja hoitajan välinen suhde voi olla ainoa, jossa asiakas voi tuntea tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi ainutlaatuisena ihmisenä. Ihmisen kärsimyksen ja terveyden ymmärtäminen edellyttää hoitohenkilökunnalta kokonaisvaltaista näkemystä ja välittämistä koko ihmisestä, myös henkisellä ulottuvuudella.
Tutkimuksen tuloksien perusteella kehitetty teoreettinen malli havainnollistaa kokonaisvaltaista käsitystä kärsimyksestä, terveydestä ja hoitamisesta (caring) uskonnollisesta yhteisöstä irtautumisesta jälkeen. Terveydellä tarkoitetaan sitä, että ihminen kokee kokonaisuutta ruumiissa, sielussaan ja hengessä. Irtautumisen jälkeen koetussa kärsimyksessä tämä kokonaisuus voi rikkoutua. Ihminen voi kokea rikkinäisyyttä ja kaipuuta yhteisöllisyyteen, mikä voi johtaa terveysongelmiin sekä tarpeeseen hakea apua ja tukea hoitoalan ammattilaisilta. Asiakkaiden, jotka etsivät apua kärsimyksiinsä, täytyy olla hoitamisen (caring) ympäröimä. Malli havainnollistaa, kuinka hoitotyön ammattilaiset voivat toteuttaa hoitamista erilaisten ilmaisujen kautta. Hoitamisen avulla asiakkaan paraneminen voi alkaa ja hän voi palautua rikkinäisestä kokonaiseksi.
Johtopäätökset: Tämä väitöskirja tutkii uutta tutkimusaluetta ja koostuu eksploderatiivisista tutkimuksista, sillä irtautumista uskonnollisista yhteisöistä ei ole aiemmin tutkittu hoitotieteen näkökulmasta. Irtautuminen uskonnollisesta ryhmästä voi johtaa merkittäviin muutoksiin ja haasteisiin ihmisen elämässä. Aluksi voidaan kokea kahden eri maailman välillä elämistä, ulkopuolisuutta uudessa maailmassa ja sitä, ettei kuulu mihinkään. Uskonnollisesta ryhmästä irtautuminen voi kuitenkin sisältää myös monia myönteisiä puolia ja johtaa hyödyllisiin muutoksiin sekä parempaan terveyteen. Uskonnollisesta ryhmästä irtautumisen jälkeistä elämää voidaan kuvata vaikeuksien ja hyvinvoinnin välisenä liikkeenä. Tulokset osoittavat, että irtautumiseen liittyvien valintojen tekemiseen tarvitaan voimaa ja rohkeutta. Lopulta saadessaan takaisin "jalansijan" ihminen saa elämään uuden myönteisen suunnan.
Tämän väitöskirjan tulokset osoittavat, että yksinäisyyttä, hylkäämistä ja ulkopuolisuutta kokeneet asiakkaat tarvitsevat jonkun, joka kävelee heidän rinnallaan ja jakaa osan taakasta. Asiakkaan kärsimyksen ja terveyden ymmärtäminen edellyttää hoitoalan ammattilaiselta kokonaisvaltaista näkemystä ja koko ihmisestä välittämistä. Hoitaminen on rikkinäisten ihmisten tukemista matkalla kohti kokonaisuutta. Hoitoalan ammattilaisten kouluttaminen on välttämätöntä, kun pyritään lisäämään tietämystä uskonnollisesta erilaisuudesta ja siihen liittyvistä aiheista.
Hoitotieteen, erityisesti Katie Erikssonin karitatiivisen teorian käsitteiden avulla, on pystytty tunnistamaan ja ymmärtämään kärsimystä irtautumisen kontekstissa. Väitöskirjan tulokset auttavat ymmärtämään kärsimystä ontologisella ja eksistentiaalisella tasolla.
Menetelmät: Tämä väitöskirja on kokoelma kolmesta tutkimuksesta, joissa kaikissa, mukaan lukien koko väitöskirja, on hermeneuttinen lähestymistapa. Tutkimusten 1 ja 2 aineisto koostuu 18 syvähaastattelusta. Tutkimushenkilöt ovat irtautuneet eri uskonnollisista yhteisöistä Suomessa. Haastattelut tehtiin huhti-elokuussa 2018. Tutkimuksen 1 tavoitteena oli saada kokonaisvaltainen käsitys yksilöiden subjektiivisista kokemuksista vaativasta ehtoja asettavasta uskonnollisesta ryhmästä (ns. high-cost religious group) irtautumisen jälkeen ja siitä, miten nämä kokemukset ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä. Tutkimuksen 2 tavoitteena oli saada syvempää ymmärrystä kärsimyksestä, jota ihmiset voivat joutua kokemaan irtautumisen jälkeen. Aineiston analyysit tutkimuksissa 1 ja 2 toteutettiin kahdella erillisellä kvalitatiivisella temaattisella analyysillä Clarken ja Braunin (2006, 2017) mukaan. Tutkimuksen 3 tavoitteena oli syventää ymmärrystä siitä, mitä on hoitohenkilökunnan näkökulmasta hoitamisen (caring) merkitys asiakkaalle uskonnollisesta yhteisöstä irtautumisen jälkeen. Tutkimuksessa 3 puolistrukturoidut haastattelut toteutettiin yhdeksän tutkimushenkilön kanssa kahdessa terveydenhuollon organisaatiossa Länsi-Suomessa marras-joulukuun 2020 aikana. Tutkimushenkilöt olivat psykiatrisessa avo- ja osastohoidossa työskenteleviä hoitoalan ammattilaisia.Tämä aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä Graneheimin ja Lundmanin (2004) mukaan.
Tulokset: Tutkimuksen 1 tulokset osoittavat, että irtautuminen uskonnollisesta yhteisöstä on elämänmuutos, joka voi vaikuttaa merkittävästi ihmisen elämään. Erottuaan uskonnollisesta ryhmästä ihminen voi kokea pelkoa, syyllisyyttä, surua, kipua, menetystä ja jopa eksistentiaalista kärsimystä. Elämään voi kuitenkin sisältyä myös useita myönteisiä puolia, kuten ilon, vapauden, helpotuksen, kiitollisuuden ja voimaantumisen kokemuksia. Näillä kokemuksilla voi olla vaikutusta yksilön hyvinvointiin ja terveyteen. Tutkimuksen 2 tulokset paljastavat, että irtautumisen jälkeiseen elämään sisältyy erilaisia elämän kärsimyksen muotoja. Elämän kärsimystä kuvailtiin seuraavanlaiseksi: kipu ja suru hylätyksi tulemisesta, syyllisyyden ja häpeän valtaamaksi joutuminen, eläminen jatkuvassa sekä elämän että kuoleman pelossa ja nöyryytys ihmisenä. Viime kädessä elämän kärsimys tarkoittaa ihmisarvon loukkaamista. Tutkimuksen 3 tulokset osoittavat, että hoitohenkilökunnan näkökulmasta hoitaminen irtautumisen jälkeen on asiakkaan vierellä kulkemista, osan matkaa. Tulokset esitetään viidessä kategoriassa: olla osa luottamukseen ja turvallisuuteen perustuvaa suhdetta, saada vahvistusta kokemuksilleen, kohdata ymmärrys siitä, miten irtautuminen on vaikuttanut elämään, saada tukea rikkinäisenä ihmisenä ja saada ohjausta uuden suunnan löytämiseksi elämässä. Asiakkaan ja hoitajan välinen suhde voi olla ainoa, jossa asiakas voi tuntea tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi ainutlaatuisena ihmisenä. Ihmisen kärsimyksen ja terveyden ymmärtäminen edellyttää hoitohenkilökunnalta kokonaisvaltaista näkemystä ja välittämistä koko ihmisestä, myös henkisellä ulottuvuudella.
Tutkimuksen tuloksien perusteella kehitetty teoreettinen malli havainnollistaa kokonaisvaltaista käsitystä kärsimyksestä, terveydestä ja hoitamisesta (caring) uskonnollisesta yhteisöstä irtautumisesta jälkeen. Terveydellä tarkoitetaan sitä, että ihminen kokee kokonaisuutta ruumiissa, sielussaan ja hengessä. Irtautumisen jälkeen koetussa kärsimyksessä tämä kokonaisuus voi rikkoutua. Ihminen voi kokea rikkinäisyyttä ja kaipuuta yhteisöllisyyteen, mikä voi johtaa terveysongelmiin sekä tarpeeseen hakea apua ja tukea hoitoalan ammattilaisilta. Asiakkaiden, jotka etsivät apua kärsimyksiinsä, täytyy olla hoitamisen (caring) ympäröimä. Malli havainnollistaa, kuinka hoitotyön ammattilaiset voivat toteuttaa hoitamista erilaisten ilmaisujen kautta. Hoitamisen avulla asiakkaan paraneminen voi alkaa ja hän voi palautua rikkinäisestä kokonaiseksi.
Johtopäätökset: Tämä väitöskirja tutkii uutta tutkimusaluetta ja koostuu eksploderatiivisista tutkimuksista, sillä irtautumista uskonnollisista yhteisöistä ei ole aiemmin tutkittu hoitotieteen näkökulmasta. Irtautuminen uskonnollisesta ryhmästä voi johtaa merkittäviin muutoksiin ja haasteisiin ihmisen elämässä. Aluksi voidaan kokea kahden eri maailman välillä elämistä, ulkopuolisuutta uudessa maailmassa ja sitä, ettei kuulu mihinkään. Uskonnollisesta ryhmästä irtautuminen voi kuitenkin sisältää myös monia myönteisiä puolia ja johtaa hyödyllisiin muutoksiin sekä parempaan terveyteen. Uskonnollisesta ryhmästä irtautumisen jälkeistä elämää voidaan kuvata vaikeuksien ja hyvinvoinnin välisenä liikkeenä. Tulokset osoittavat, että irtautumiseen liittyvien valintojen tekemiseen tarvitaan voimaa ja rohkeutta. Lopulta saadessaan takaisin "jalansijan" ihminen saa elämään uuden myönteisen suunnan.
Tämän väitöskirjan tulokset osoittavat, että yksinäisyyttä, hylkäämistä ja ulkopuolisuutta kokeneet asiakkaat tarvitsevat jonkun, joka kävelee heidän rinnallaan ja jakaa osan taakasta. Asiakkaan kärsimyksen ja terveyden ymmärtäminen edellyttää hoitoalan ammattilaiselta kokonaisvaltaista näkemystä ja koko ihmisestä välittämistä. Hoitaminen on rikkinäisten ihmisten tukemista matkalla kohti kokonaisuutta. Hoitoalan ammattilaisten kouluttaminen on välttämätöntä, kun pyritään lisäämään tietämystä uskonnollisesta erilaisuudesta ja siihen liittyvistä aiheista.
Hoitotieteen, erityisesti Katie Erikssonin karitatiivisen teorian käsitteiden avulla, on pystytty tunnistamaan ja ymmärtämään kärsimystä irtautumisen kontekstissa. Väitöskirjan tulokset auttavat ymmärtämään kärsimystä ontologisella ja eksistentiaalisella tasolla.
Kokoelmat
- 316 Hoitotiede [64]