Epäsymmetrinen sodankäynti Tšetšeniassa vuosina 1994–1996 ja 1999–2000
Kostiainen, Mikko (2009-03)
Kostiainen, Mikko
Sotahistorian laitos
Sotahistoria
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Kadettikurssi 92
Maanpuolustuskorkeakoulu
03 / 2009
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014061026372
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014061026372
Tiivistelmä
Monissa länsimaisissa kirjoituksissa epäsymmetrinen sodankäynti ymmärretään taisteluina
ei-valtiollista osapuolta vastaan, mihin liittyy vahvasti terrorismi ja sen sisältämä toiminta.
Nykyään epäsymmetrinen sodankäynti käsittää laajan kirjon teorioita, kokemuksia, asenteita
ja lukuisia määritelmiä, kun on kyse päämäärästä, menestymistavasta tai käytännön
toimenpiteistä. Venäläisten ja tšetšeenien välisillä väkivaltaisuuksilla on olemassa pitkä
historia. Tšetšenian ja Venäjän ensimmäinen sota käytiin vuosina 1994–1996, mikä lopulta
päättyi venäläisten tappioon ja joukkojen vetäytymiseen Tšetšeniasta. Maiden välinen
toinen sota alkoi vuonna 1999 ja jatkuu edelleen sissisotana Tšetšeniassa, vaikka venäläisten
mukaan varsinaiset sotatoimet ovat jo päättyneet
Päämääränä tutkimuksessa on selvittää, miten epäsymmetrinen sodankäynti ilmeni
tšetšeenien sodankäynnissä vuosien 1994-1996 ja 1999-2000 välisenä aikana. Tutkimuksen
näkökulmana on tšetšeenien sodankäynnin vaikutus venäläisiin.
Tutkimuksen pääongelmana on selvittää, miten epäsymmetrinen sodankäynti ilmeni
tšetšeenien sodankäynnissä venäläisiä maajoukkoja vastaan.
Tutkimuskysymykset on ratkaistu selvittämällä vastaukset seuraaviin alaongelmiin:
1. Mitä on epäsymmetrinen sodankäynti?
2. Mitkä tekijät vaikuttivat tšetšeenien sodankäyntimenetelmien valintaan
venäläisiä joukkoja vastaan?
3. Mitkä tekijät tekivät tšetšeenien sodankäynnistä epäsymmetristä venäläisjoukoille?
4. Mitä epäsymmetrisen sodankäynnin keinoja ja menetelmiä Tšetšeenit käyttivät venäläisjoukkoja vastaan?
5. Miten tšetšeenien epäsymmetrinen sodankäynti vaikutti venäläisten maajoukkojen
toimintaan Tšetšeniassa?
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää tšetšeenien sodankäyntiä venäläisiä maajoukkoja
vastaan epäsymmetrisen sodankäynnin näkökulmasta. Tutkimuksessa on käytetty asiakirjaja
kirjallisuustutkimusta tutkimusmenetelmänä. Tavoitteena on ollut muodostaa riittävä
kuva aiheesta ja siihen vaikuttavista asioista tutustumalla aihetta käsittelevään aineistoon
mahdollisimman perusteellisesti.
Tutkimuksessa ilmeni, että Tšetšenian ensimmäisen sodan lähtökohtatilanteen voidaan
katsoa jo sinällään vaikuttaneen tšetšeenien päätökseen käyttää epäsymmetrisen sodankäynnin
keinoja maan puolustamiseen. Tšetšenian sodissa venäläiset kohtasivat vihollisen,
jonka sodankäynti ei vastannut venäläisten joukkojen taktista käyttöä. Venäläisten sotataito
perustui Neuvostoliiton aikaisiin oppeihin, missä moottoroitujen ja mekanisoitujen yksiköiden
ylivoimalla pyritään murtautumaan läpi puolustuslinjojen vihollisen syvyyteen.
Molemmissa sodissa tšetšeenit eivät sitoutuneen taistelemaan kiinteisiin puolustuslinjoihin
kuin hetkellisesti asutuskeskuksissa ja vuoristossa. Tämän voidaan katsoa muodostaneen
erityisesti ensimmäisessä sodassa venäläisten maajoukkojen toiminnan kannalta epäsymmetriset
lähtökohdat taisteluille, missä venäläiset eivät kyenneet käyttämään joukkojen
ylivoimaa, nopeutta ja asejärjestelmiä ennalta suunnitellulla tavalla tšetšeenitaistelijoiden
tuhoamiseksi.
Molemmissa Tšetšenian sodissa tšetšeenien sodankäynnin suunnittelun lähtökohtana voidaan
katsoa olleen tieto vastustajan sotataidosta. Tämän seurauksena venäläisten joukkojen
taktiikka, kalusto ja toimintatavat olivat tšetšeenitaistelijoiden tiedossa. Näiden tekijöiden
tuntemisen seurauksena voidaan olettaa tšetšeenien tiedostaneen omat mahdollisuutensa
vaikuttaa venäläisjoukkojen vahvuuksiin ja heikkouksiin sekä valita omat sodankäynnin
menetelmät venäläisten hyökkäystä vastaan.
ei-valtiollista osapuolta vastaan, mihin liittyy vahvasti terrorismi ja sen sisältämä toiminta.
Nykyään epäsymmetrinen sodankäynti käsittää laajan kirjon teorioita, kokemuksia, asenteita
ja lukuisia määritelmiä, kun on kyse päämäärästä, menestymistavasta tai käytännön
toimenpiteistä. Venäläisten ja tšetšeenien välisillä väkivaltaisuuksilla on olemassa pitkä
historia. Tšetšenian ja Venäjän ensimmäinen sota käytiin vuosina 1994–1996, mikä lopulta
päättyi venäläisten tappioon ja joukkojen vetäytymiseen Tšetšeniasta. Maiden välinen
toinen sota alkoi vuonna 1999 ja jatkuu edelleen sissisotana Tšetšeniassa, vaikka venäläisten
mukaan varsinaiset sotatoimet ovat jo päättyneet
Päämääränä tutkimuksessa on selvittää, miten epäsymmetrinen sodankäynti ilmeni
tšetšeenien sodankäynnissä vuosien 1994-1996 ja 1999-2000 välisenä aikana. Tutkimuksen
näkökulmana on tšetšeenien sodankäynnin vaikutus venäläisiin.
Tutkimuksen pääongelmana on selvittää, miten epäsymmetrinen sodankäynti ilmeni
tšetšeenien sodankäynnissä venäläisiä maajoukkoja vastaan.
Tutkimuskysymykset on ratkaistu selvittämällä vastaukset seuraaviin alaongelmiin:
1. Mitä on epäsymmetrinen sodankäynti?
2. Mitkä tekijät vaikuttivat tšetšeenien sodankäyntimenetelmien valintaan
venäläisiä joukkoja vastaan?
3. Mitkä tekijät tekivät tšetšeenien sodankäynnistä epäsymmetristä venäläisjoukoille?
4. Mitä epäsymmetrisen sodankäynnin keinoja ja menetelmiä Tšetšeenit käyttivät venäläisjoukkoja vastaan?
5. Miten tšetšeenien epäsymmetrinen sodankäynti vaikutti venäläisten maajoukkojen
toimintaan Tšetšeniassa?
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää tšetšeenien sodankäyntiä venäläisiä maajoukkoja
vastaan epäsymmetrisen sodankäynnin näkökulmasta. Tutkimuksessa on käytetty asiakirjaja
kirjallisuustutkimusta tutkimusmenetelmänä. Tavoitteena on ollut muodostaa riittävä
kuva aiheesta ja siihen vaikuttavista asioista tutustumalla aihetta käsittelevään aineistoon
mahdollisimman perusteellisesti.
Tutkimuksessa ilmeni, että Tšetšenian ensimmäisen sodan lähtökohtatilanteen voidaan
katsoa jo sinällään vaikuttaneen tšetšeenien päätökseen käyttää epäsymmetrisen sodankäynnin
keinoja maan puolustamiseen. Tšetšenian sodissa venäläiset kohtasivat vihollisen,
jonka sodankäynti ei vastannut venäläisten joukkojen taktista käyttöä. Venäläisten sotataito
perustui Neuvostoliiton aikaisiin oppeihin, missä moottoroitujen ja mekanisoitujen yksiköiden
ylivoimalla pyritään murtautumaan läpi puolustuslinjojen vihollisen syvyyteen.
Molemmissa sodissa tšetšeenit eivät sitoutuneen taistelemaan kiinteisiin puolustuslinjoihin
kuin hetkellisesti asutuskeskuksissa ja vuoristossa. Tämän voidaan katsoa muodostaneen
erityisesti ensimmäisessä sodassa venäläisten maajoukkojen toiminnan kannalta epäsymmetriset
lähtökohdat taisteluille, missä venäläiset eivät kyenneet käyttämään joukkojen
ylivoimaa, nopeutta ja asejärjestelmiä ennalta suunnitellulla tavalla tšetšeenitaistelijoiden
tuhoamiseksi.
Molemmissa Tšetšenian sodissa tšetšeenien sodankäynnin suunnittelun lähtökohtana voidaan
katsoa olleen tieto vastustajan sotataidosta. Tämän seurauksena venäläisten joukkojen
taktiikka, kalusto ja toimintatavat olivat tšetšeenitaistelijoiden tiedossa. Näiden tekijöiden
tuntemisen seurauksena voidaan olettaa tšetšeenien tiedostaneen omat mahdollisuutensa
vaikuttaa venäläisjoukkojen vahvuuksiin ja heikkouksiin sekä valita omat sodankäynnin
menetelmät venäläisten hyökkäystä vastaan.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]