Stalin : teräksinen sotilasjohtaja
Raunio, Simo (2008-03)
Raunio, Simo
Sotahistorian laitos
Sotahistoria
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Kadettikurssi 91
Maanpuolustuskorkeakoulu
03 / 2008
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309306372
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309306372
Tiivistelmä
Josif Vissarionovitš Stalin on yksi 1900-luvun historian tunnetuimmista henkilöistä. Hän
kohosi georgialaisesta suutarinpojasta Neuvostoliiton diktaattoriksi, jonka suorasta tai epäsuorasta
käskystä miljoonat menettivät henkensä tai joutuivat vankileireille. Stalin toimi
myös koko maailman suurimpien asevoimien ylipäällikkönä toisen maailmansodan aikana.
Tämä tutkimus on luonteeltaan teoreettinen kirjallisuustutkimus. Stalinin toimintaa sotilasjohtajana
käsitellään eri ajanjaksoina silloin, kun hän on ollut suorassa johtosuhteessa punaarmeijaan.
Tutkimus on rajattu aikavälille 1918–1945 ja sen painopiste on toisen maailmansodan
tapahtumissa. Tutkimusongelmana on: millainen Stalin oli sotilaallisena johtajana?
Tutkimuksen lähteet ovat julkaistuja teoksia. Aineisto koostuu pääosin muistelmista. Tutkimusmenetelmänä
on käytetty deduktiivisen päättelyn keinoja. Tutkimusta lähestytään sotilasjohtajuuden
näkökulmasta.
Olisiko Neuvostoliitto pärjännyt toisessa maailmansodassa ilman Stalinia? Todennäköisesti
olisi. Voidaan spekuloida, miten sodassa olisi käynyt, jos Stalin ei olisi tuhonnut Neuvostoliiton
pätevimpiä upseereja ja sotataidon kehittäjiä. Todennäköisesti Neuvostoliiton tappiot
olisivat olleet paljon pienemmät. Toisaalta Stalin ei sodan alun jälkeen ollut taakaksi Neuvostoliiton
sotaponnistuksille. Toisin kuin Hitler, jonka kyvyt sotilasjohtajana vain heikkenivät
sodan edetessä, Stalin oppi koko sodan ajan uusia asioita eikä tehnyt samoja virheitä uudelleen.
Silti Stalinia voidaan parhaimmillaankin eli vuosina 1944–1945 pitää korkeintaan
keskinkertaisena sotilasjohtajana.
kohosi georgialaisesta suutarinpojasta Neuvostoliiton diktaattoriksi, jonka suorasta tai epäsuorasta
käskystä miljoonat menettivät henkensä tai joutuivat vankileireille. Stalin toimi
myös koko maailman suurimpien asevoimien ylipäällikkönä toisen maailmansodan aikana.
Tämä tutkimus on luonteeltaan teoreettinen kirjallisuustutkimus. Stalinin toimintaa sotilasjohtajana
käsitellään eri ajanjaksoina silloin, kun hän on ollut suorassa johtosuhteessa punaarmeijaan.
Tutkimus on rajattu aikavälille 1918–1945 ja sen painopiste on toisen maailmansodan
tapahtumissa. Tutkimusongelmana on: millainen Stalin oli sotilaallisena johtajana?
Tutkimuksen lähteet ovat julkaistuja teoksia. Aineisto koostuu pääosin muistelmista. Tutkimusmenetelmänä
on käytetty deduktiivisen päättelyn keinoja. Tutkimusta lähestytään sotilasjohtajuuden
näkökulmasta.
Olisiko Neuvostoliitto pärjännyt toisessa maailmansodassa ilman Stalinia? Todennäköisesti
olisi. Voidaan spekuloida, miten sodassa olisi käynyt, jos Stalin ei olisi tuhonnut Neuvostoliiton
pätevimpiä upseereja ja sotataidon kehittäjiä. Todennäköisesti Neuvostoliiton tappiot
olisivat olleet paljon pienemmät. Toisaalta Stalin ei sodan alun jälkeen ollut taakaksi Neuvostoliiton
sotaponnistuksille. Toisin kuin Hitler, jonka kyvyt sotilasjohtajana vain heikkenivät
sodan edetessä, Stalin oppi koko sodan ajan uusia asioita eikä tehnyt samoja virheitä uudelleen.
Silti Stalinia voidaan parhaimmillaankin eli vuosina 1944–1945 pitää korkeintaan
keskinkertaisena sotilasjohtajana.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]