Muuttuneen uhkakuvan vaikutus Ruotsin, Puolan ja Ranskan asevoimien tykistöllisen suorituskyvyn kehittymiseen kylmän sodan päättymisen jälkeen
Mäkelä, Ville (2020)
Mäkelä, Ville
Sotataidon laitos
Operaatiotaito ja taktiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 9
2020
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020073147888
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020073147888
Tiivistelmä
Vallitsevat arviot uhkakuvista ja ajanmukainen käsitys sodan kuvasta asettavat vaatimuksia valtioiden ulko- ja sisäpoliittisille linjauksille. Asevoimat ja erityisesti se, kuinka niiden käyttöön varaudutaan, on yksi valtion ulkopolitiikan äärimmäisistä työkaluista.
Kylmää sotaa seuranneiden vuosikymmenten tapahtumat saivat eurooppalaiset valtiot muokkaamaan asevoimiensa organisaatioita ja niille käskettyjä tehtäviä lähes vuosikymmenittäin muokkautuvien uh-kakuvien mukaisiksi. Suurimpina uhkakuvaan liittyvinä teemoina voitiin nähdä varautuminen ei-konventionaalisiin uhkiin, kuten terrorismiin, varautuminen eurooppalaisten asevoimien käyttöön EU:n ja Naton alueen ulkopuolella ja Venäjän palaaminen voimapoliittisen ajattelun piiriin.
Osana eri puolilla Eurooppaa sijaitsevien asevoimien kehitystä myös tykistöaselajin suorituskyvyt ko-kivat kylmän sodan päättymisen jälkeen muutoksia niin teknologisen kehityksen, standardoinnin kuin kustannustehokkuuden asettamien vaatimusten myötä.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu kotimaisista ja ulkomaalaisista tutkimuksista, artikkeleista sekä kansainvälisten toimijoiden julkaisemista raporteista. Keskeisimmiksi lähdemateriaaleiksi voidaan luetella myös eri ajatushautomoiden vuosittain julkaisemat raportit asevoimiin kuuluvan henkilöstön, organisaatioiden sekä kaluston määrästä ja laadusta. Kolmas lähdemateriaalin kannalta tärkeä kokonaisuus ovat tutkittavien asevoimien julkaisemat materiaalit. Tutkimuksen pääkysymys on: Kuinka kylmän sodan päättymisen jälkeen muuttunut uhkakuva on vaikuttanut Ruotsin, Puolan ja Ranskan tykistölliseen suorituskykyyn?
Tutkimuksen havaintojen perusteella eurooppalaisten ammattiasevoimien tykistöllinen suorituskyky on kehittynyt asevoimien eroavaisuuksista ja geopoliittisesta sijainnista huolimatta samaan suuntaan. Asevoimien tykkikalustoa käyttävien tuliyksiköiden lukumäärää on supistettu huomattavasti. Lukumäärällisesti suurten tykistöjoukkojen suorituskyky on korvattu pienemmillä, mutta teknologisesti huomattavasti kehittyneemmillä ja hyvän operatiivisen ja taktisen liikkuvuuden omaavilla tuliyksiköillä. Tuliyksiköissä käytetyt aseet ja asejärjestelmät mahdollistavat entistä paremman yhteistoiminnan muiden joukkojen välillä. Yhtenä suurista kehityssuunnista on myös kyky jakaa patteristo toimimaan pattereittain usealla eri suunnalla. Kehitystä ohjanneita tekijöitä ovat olleet Naton jäsen- ja kumppanuusvaltioilleen asettamat puolustuskykyaloitteet ja -standardit, kustannustehokkuuden korostaminen sekä kansallisen aseteollisuuden tukeminen.
Kylmää sotaa seuranneiden vuosikymmenten tapahtumat saivat eurooppalaiset valtiot muokkaamaan asevoimiensa organisaatioita ja niille käskettyjä tehtäviä lähes vuosikymmenittäin muokkautuvien uh-kakuvien mukaisiksi. Suurimpina uhkakuvaan liittyvinä teemoina voitiin nähdä varautuminen ei-konventionaalisiin uhkiin, kuten terrorismiin, varautuminen eurooppalaisten asevoimien käyttöön EU:n ja Naton alueen ulkopuolella ja Venäjän palaaminen voimapoliittisen ajattelun piiriin.
Osana eri puolilla Eurooppaa sijaitsevien asevoimien kehitystä myös tykistöaselajin suorituskyvyt ko-kivat kylmän sodan päättymisen jälkeen muutoksia niin teknologisen kehityksen, standardoinnin kuin kustannustehokkuuden asettamien vaatimusten myötä.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu kotimaisista ja ulkomaalaisista tutkimuksista, artikkeleista sekä kansainvälisten toimijoiden julkaisemista raporteista. Keskeisimmiksi lähdemateriaaleiksi voidaan luetella myös eri ajatushautomoiden vuosittain julkaisemat raportit asevoimiin kuuluvan henkilöstön, organisaatioiden sekä kaluston määrästä ja laadusta. Kolmas lähdemateriaalin kannalta tärkeä kokonaisuus ovat tutkittavien asevoimien julkaisemat materiaalit. Tutkimuksen pääkysymys on: Kuinka kylmän sodan päättymisen jälkeen muuttunut uhkakuva on vaikuttanut Ruotsin, Puolan ja Ranskan tykistölliseen suorituskykyyn?
Tutkimuksen havaintojen perusteella eurooppalaisten ammattiasevoimien tykistöllinen suorituskyky on kehittynyt asevoimien eroavaisuuksista ja geopoliittisesta sijainnista huolimatta samaan suuntaan. Asevoimien tykkikalustoa käyttävien tuliyksiköiden lukumäärää on supistettu huomattavasti. Lukumäärällisesti suurten tykistöjoukkojen suorituskyky on korvattu pienemmillä, mutta teknologisesti huomattavasti kehittyneemmillä ja hyvän operatiivisen ja taktisen liikkuvuuden omaavilla tuliyksiköillä. Tuliyksiköissä käytetyt aseet ja asejärjestelmät mahdollistavat entistä paremman yhteistoiminnan muiden joukkojen välillä. Yhtenä suurista kehityssuunnista on myös kyky jakaa patteristo toimimaan pattereittain usealla eri suunnalla. Kehitystä ohjanneita tekijöitä ovat olleet Naton jäsen- ja kumppanuusvaltioilleen asettamat puolustuskykyaloitteet ja -standardit, kustannustehokkuuden korostaminen sekä kansallisen aseteollisuuden tukeminen.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]