Essays on work and fertility
Kellokumpu, Jenni (2015-02-04)
Kellokumpu, Jenni
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
04.02.2015
All rights reserved
Tiivistelmä
Väitöskirjassa on neljä empiiristä esseetä, joissa käsitellään lapsia ja vanhempien työn tarjontaa, ansiota ja tuloja Suomessa. Havaitsematon erilaisuus lapsettomien ja perheellisten välillä on otettu huomioon näissä esseissä eri tavoin. Ensimmäisessä esseessä lasten vaikutus elinkaariansioihin ja -tuloihin arvioidaan identtisillä kaksosilla. Identtiset kaksoset eivät ainoastaan jaa samaa perhettä, vaan myös samat geenit, jolloin sellaiset havaitsemattomat, tuloihin vaikuttavat tekijät, kuten perhetausta ja synnynnäinen kyvykkyys, voidaan kontrolloida estimoinneissa. Tulosten mukaan äidit ja isät ansaitsevat elinaikanansa keskimäärin 30 %–40 % enemmän kuin lapsettomat naiset ja miehet. Lasten positiivinen ja suuri vaikutus äitien ansioihin on yllättävää ja vastoin aiempaa empiiristä näyttöä – tosin aiemmissa tutkimuksissa on yleensä arvioitu lasten vaikutusta ansioihin ainoastaan lasten syntymää seuraavina lähivuosina. Vaikka näin suurelle vaikutukselle on useita mahdollisia selityksiä, vaikutuksen suuruus on siitä huolimatta yllättävää.
Toisessa esseessä tutkitaan tulojen vaikutusta syntyvyyteen hyödyntämällä kotitalouksien tulojen satunnaista vaihtelua, mikä aiheutuu työpaikan menetyksestä, kun toimipaikka lakkautetaan. Toisin kuin aiemmat tutkimukset, tässä tutkimuksessa keskitytään pariskuntiin ja kotitalouden tulojen vaikutukseen syntyvyyteen. Tulokset osoittavat, että naisen oman työpaikan menetys vähentää syntyvyyttä, mutta miehen ei. Tämä tulos viittaa siihen, että tulot eivät ole päätekijä lastenhankintapäätöksissä. Sen sijaan erilaisilla naisen uraan ja työllistymiseen liittyvillä näkökohdilla voi olla vaikutusta – erityisesti korkeasti koulutetuilla naisilla. Tulos on samanlainen kuin aiemmassa kirjallisuudessa naisen työpaikan menetyksen vaikutuksesta syntyvyyteen.
Kolmannessa esseessä hyödynnetään perhekoon satunnaista vaihtelua, mikä johtuu vanhempien preferensseistä saada sekä tyttöjä että poikia: ne perheet, joissa kaksi ensimmäistä lasta ovat samaa sukupuolta, todennäköisemmin hankkivat vielä yhden lapsen kuin vanhemmat, joiden kaksi ensimmäistä lasta ovat eri sukupuolta. Tulosten mukaan yksi lisälapsi vähentää merkittävästi äitien työn tarjontaa muilla paitsi yksinhuoltajaäideillä. Suomessa lasten lukumäärän vaikutus äitien työntarjontaan on paljon suurempi kuin mitä on havaittu aiemmissa tutkimuksissa Yhdysvalloista, Isosta-Britanniasta ja Ruotsista samaa tutkimusmenetelmää käyttäen. Tulokset ovat kuitenkin yhdenmukaisia verrattuna aiempaan suomalaiseen tutkimustietoon. Isien työn tarjontaan lasten määrällä ei tulosten perusteella ole vaikutusta.
Neljännessä esseessä tutkitaan perhevapaan vaikutusta sen jälkeisiin äidin ja isän palkkoihin. Tämän esseen tutkimusasetelma on aineistosta johtuen selvästi heikompi kuin väitöskirjan muissa esseissä käytetyt menetelmät. Tämä johtuu siitä, että tiedolla, onko henkilö naimisissa vuonna 1995 vai ei, voidaan hyvin heikosti ennustaa sitä, onko hän lapseton 2000-luvun alussa. Tutkimuksessa äitiysvapaan ja sen jälkeisen palkan välillä havaitaan negatiivinen yhteys, joka tosin on vain väliaikainen. Isyysvapaalla ja sen jälkeisellä palkalla on korkeintaan heikko positiivinen yhteys.
Toisessa esseessä tutkitaan tulojen vaikutusta syntyvyyteen hyödyntämällä kotitalouksien tulojen satunnaista vaihtelua, mikä aiheutuu työpaikan menetyksestä, kun toimipaikka lakkautetaan. Toisin kuin aiemmat tutkimukset, tässä tutkimuksessa keskitytään pariskuntiin ja kotitalouden tulojen vaikutukseen syntyvyyteen. Tulokset osoittavat, että naisen oman työpaikan menetys vähentää syntyvyyttä, mutta miehen ei. Tämä tulos viittaa siihen, että tulot eivät ole päätekijä lastenhankintapäätöksissä. Sen sijaan erilaisilla naisen uraan ja työllistymiseen liittyvillä näkökohdilla voi olla vaikutusta – erityisesti korkeasti koulutetuilla naisilla. Tulos on samanlainen kuin aiemmassa kirjallisuudessa naisen työpaikan menetyksen vaikutuksesta syntyvyyteen.
Kolmannessa esseessä hyödynnetään perhekoon satunnaista vaihtelua, mikä johtuu vanhempien preferensseistä saada sekä tyttöjä että poikia: ne perheet, joissa kaksi ensimmäistä lasta ovat samaa sukupuolta, todennäköisemmin hankkivat vielä yhden lapsen kuin vanhemmat, joiden kaksi ensimmäistä lasta ovat eri sukupuolta. Tulosten mukaan yksi lisälapsi vähentää merkittävästi äitien työn tarjontaa muilla paitsi yksinhuoltajaäideillä. Suomessa lasten lukumäärän vaikutus äitien työntarjontaan on paljon suurempi kuin mitä on havaittu aiemmissa tutkimuksissa Yhdysvalloista, Isosta-Britanniasta ja Ruotsista samaa tutkimusmenetelmää käyttäen. Tulokset ovat kuitenkin yhdenmukaisia verrattuna aiempaan suomalaiseen tutkimustietoon. Isien työn tarjontaan lasten määrällä ei tulosten perusteella ole vaikutusta.
Neljännessä esseessä tutkitaan perhevapaan vaikutusta sen jälkeisiin äidin ja isän palkkoihin. Tämän esseen tutkimusasetelma on aineistosta johtuen selvästi heikompi kuin väitöskirjan muissa esseissä käytetyt menetelmät. Tämä johtuu siitä, että tiedolla, onko henkilö naimisissa vuonna 1995 vai ei, voidaan hyvin heikosti ennustaa sitä, onko hän lapseton 2000-luvun alussa. Tutkimuksessa äitiysvapaan ja sen jälkeisen palkan välillä havaitaan negatiivinen yhteys, joka tosin on vain väliaikainen. Isyysvapaalla ja sen jälkeisellä palkalla on korkeintaan heikko positiivinen yhteys.
Tutkimusteema
Income distribution, Tulonjako, Labour market, Työmarkkinat, Labor market and policies promoting economic growth, Työmarkkinat ja kasvua tukeva politiikka
Avainsanat
children, earnings, income, labor supply, unobserved heterogeneity, lapset, ansiot, tulot, työn tarjonta, havaitsematon erilaisuus