Voimankäyttö rajavartiolaitoksessa : voimankäyttökouluttajien käsityksiä voimakeinojen käytöstä ja voimankäyttökoulutuksesta rajavartiolaitoksessa
Gromoff, Kimmo (2013-04)
Gromoff, Kimmo
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Johtaminen
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 2
Maanpuolustuskorkeakoulu
04 / 2013
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309095650
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309095650
Tiivistelmä
Rajavartiomies voi rajavartiolaitokselle säädettyjä virkatehtäviä suorittaessaan joutua tilanteeseen,
jossa hän on oikeutettu ja usein myös velvoitettu käyttämään voimaa. Tällöin puhutaan
voimankäytöstä, joka tässä tutkimuksessa nähdään yläkäsitteenä. Voimankäyttö
voidaan arvioida juridisesti tuomioistuimessa voimakeinojen käytöksi (rajavartio- ja poliisilaki),
hätävarjeluksi (rikoslaki) tai lain vastaiseksi teoksi. Rajavartiomiehille koulutetaan
voimankäyttöä peruskoulutuksensa aikana ja myöhemmin vuosittaisena työyksiköissä toteutettavana
työpaikkakoulutuksena. Työyksiköissä koulutuksen suunnittelevat ja toteuttavat
voimankäyttökouluttajiksi koulutetut rajavartiomiehet. Nämä voimankäyttökouluttajat
työskentelevät myös itse operatiivisessa kenttätoiminnassa. Tässä tutkimuksessa voimankäyttöä
rajavartiolaitoksessa tarkastellaan näiden voimankäyttökouluttajien näkökulmasta.
Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli tuottaa uutta tietoa ilmiöstä nimeltä voimankäyttö
rajavartiolaitoksessa. Työn toinen tavoite oli saatuun uuteen tietoon perustuen, esittää
konkreettisia ehdotuksia voimankäytön kehittämiseksi rajavartiolaitoksessa.
Tutkimuksen päätavoitetta pyrin saavuttamaan kuvailemalla ensin voimankäyttöä ilmiönä
oikeustieteellisestä ja ihmistieteellisistä näkökulmista. Tällä tavalla pyrin kuvailemaan
ilmiötä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Seuraavaksi hankin ilmiöstä empiiristä aineistoa
verkkokyselyllä, joka suunnattiin yhteensä 62 voimankäyttökouluttajalle kolmeen
rajavartiolaitoksen hallintoyksikköön, jotka olivat Kaakkois-Suomen rajavartiosto, Pohjois-
Karjalan rajavartiosto ja Suomenlahden merivartiosto. Ilmiöstä tuotettu uusi tieto on
kouluttajien käsityksistä fenomenografisella menetelmällä analysoidut ylä- ja alakategoriat.
Yläkategoriat kuvaavat johtamista, koulutusta, operatiivista kenttätoimintaa, sekä rajavartiomiehen
tarvitsemia henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia. Tutkimuksen tuloksista voidaan
havaita voimankäytön rajavartiolaitoksessa olevan vähintään kohtuullisella tasolla, mutta
kaikissa näissä yläkategorioissa on myös kipeästi kehitystä kaipaavia kohteita.
Tutkimuksen kehittämistavoitetta pyrin saavuttamaan tulkitsemalla saamaani uutta tietoa
hankkimani esiymmärrykseni perusteella, noudattaen Gadamerilaisen filosofisen hermeneutiikan
periaatteita. Tällä tavoin muodostin 12 konkreettista kehitysehdotusta voimankäytön
kehittämiseksi rajavartiolaitoksessa.
jossa hän on oikeutettu ja usein myös velvoitettu käyttämään voimaa. Tällöin puhutaan
voimankäytöstä, joka tässä tutkimuksessa nähdään yläkäsitteenä. Voimankäyttö
voidaan arvioida juridisesti tuomioistuimessa voimakeinojen käytöksi (rajavartio- ja poliisilaki),
hätävarjeluksi (rikoslaki) tai lain vastaiseksi teoksi. Rajavartiomiehille koulutetaan
voimankäyttöä peruskoulutuksensa aikana ja myöhemmin vuosittaisena työyksiköissä toteutettavana
työpaikkakoulutuksena. Työyksiköissä koulutuksen suunnittelevat ja toteuttavat
voimankäyttökouluttajiksi koulutetut rajavartiomiehet. Nämä voimankäyttökouluttajat
työskentelevät myös itse operatiivisessa kenttätoiminnassa. Tässä tutkimuksessa voimankäyttöä
rajavartiolaitoksessa tarkastellaan näiden voimankäyttökouluttajien näkökulmasta.
Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli tuottaa uutta tietoa ilmiöstä nimeltä voimankäyttö
rajavartiolaitoksessa. Työn toinen tavoite oli saatuun uuteen tietoon perustuen, esittää
konkreettisia ehdotuksia voimankäytön kehittämiseksi rajavartiolaitoksessa.
Tutkimuksen päätavoitetta pyrin saavuttamaan kuvailemalla ensin voimankäyttöä ilmiönä
oikeustieteellisestä ja ihmistieteellisistä näkökulmista. Tällä tavalla pyrin kuvailemaan
ilmiötä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Seuraavaksi hankin ilmiöstä empiiristä aineistoa
verkkokyselyllä, joka suunnattiin yhteensä 62 voimankäyttökouluttajalle kolmeen
rajavartiolaitoksen hallintoyksikköön, jotka olivat Kaakkois-Suomen rajavartiosto, Pohjois-
Karjalan rajavartiosto ja Suomenlahden merivartiosto. Ilmiöstä tuotettu uusi tieto on
kouluttajien käsityksistä fenomenografisella menetelmällä analysoidut ylä- ja alakategoriat.
Yläkategoriat kuvaavat johtamista, koulutusta, operatiivista kenttätoimintaa, sekä rajavartiomiehen
tarvitsemia henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia. Tutkimuksen tuloksista voidaan
havaita voimankäytön rajavartiolaitoksessa olevan vähintään kohtuullisella tasolla, mutta
kaikissa näissä yläkategorioissa on myös kipeästi kehitystä kaipaavia kohteita.
Tutkimuksen kehittämistavoitetta pyrin saavuttamaan tulkitsemalla saamaani uutta tietoa
hankkimani esiymmärrykseni perusteella, noudattaen Gadamerilaisen filosofisen hermeneutiikan
periaatteita. Tällä tavoin muodostin 12 konkreettista kehitysehdotusta voimankäytön
kehittämiseksi rajavartiolaitoksessa.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]