Introduktionen av kärnkraften i Finland

Finlands industri har av tradition varit starkt energikrävande. Träförädlingsindustrin, som fick sin egentliga start i medlet på 1800-talet, använde stora mängder energi liksom metallförädlingsföretagen i ett senare skede. Krigstiden med sin energiransonering visade handgripligen för allmänheten liksom för specialisterna att en tillräcklig tillgång till energi är ett livsvillkor för vår industri och därmed för vårt land. Efterkrigstiden kännetecknades av en allt snabbare utbyggnad av den på vatten- och ångkraft baserade elkraftskapaciteten, en utbyggnad som den inhemska verkstadsindustrin i stor utsträckning deltog i. Men redan på 1950-talet var vattenkraften till stor del utbyggd, varför den privata såväl som den statliga sektorns intresse allt mera inriktade sig på den speciellt i USA favoriserade atomenergin.

Efter fördjupade studier i kärnfysik och kärnteknik vid the International School of Nuclear Science and Engineering i USA deltog författaren av dessa rader intensivt (först som Ahlströmanställd och senare som VD för Finnatom) i den utvecklingsverksamhet inom det kärntekniska området som inte bara elproducenterna utan även verkstadsindustrin i vårt land genomförde. Det var därför naturligt för mig att som objekt för min doktorsavhandling välja introduktionen av kärnkraften i Finland med speciell fokus på den inhemska verkstadsindustrins roll. Jag ställde följande forskningsfrågor:

a. När och hur skedde introduktionen av kärnkraften i Finland?
b. Vilka var orsakerna till och resultatet av denna introduktion? c. Vilken var den inhemska verkstadsindustrins roll?

Ett grundligt studium av litteraturen inklusive mötesprotokoll och tidningsreferat samt personligen genomförda intervjuer med ett trettiotal av de verkliga aktörerna i den långa och komplicerade introduktionsprocessen ledde till en teori, vars riktighet jag anser mig ha kunnat bevisa.

Den inhemska verkstadsindustrins roll var synnerligen central. Dess representanter lyckades, bl.a. refererande till erfarenheterna från utbyggnaden av vatten- och ångkraften liksom till byggandet av den underkritiska milan YXP samt forskningsreaktorn TRIGA, övertyga beslutsfattarna om att den besatt nödig kompetens för att kompensera den kompetensbrist som kunde iakttas inom vissa områden hos den sovjetiska kärnkraftverksleverantören. De inhemska leveranserna påverkade även driftsresultatet, speciellt i fallet Lovisa, i positiv riktning.

Introduktionsprocessen, som omfattade tiden från slutet av 1950-talet till början på 1980-talet, beskrevs, noterande bl.a. J. W. Creswells anvisningar, i detalj i avhandlingen. Introduktionen fick som resultat konkurrenskraftig elkraft, impuls till start av nya företag, exempelvis Nokia Elektronik, liksom en klar höjning av den tekniska nivån hos vår industri, inkluderande kärnteknisk tillverkning i stor skala. Katastrofen i Tjernobyl i slutet av april 1986 innebar emellertid att utvecklingen tog en paus på ett par decennier. Erfarenheterna från introduktionsfasen kan förhoppningsvis utnyttjas till fullo nu, när utbyggnaden av kärnkraften återupptagits i vårt land.
The aim of my research was to study the introduction of nuclear power in Finland with special focus on the domestic engineering works industry. I wanted to find out what really happened during this long process, which I consider to be unique. I also tried to clearfy the reasons why it came about at all, and why it developed in such a peculiar way. My basic research questions were:

a. When and how was nuclear power introduced in Finland?
b. Which were the reasons for this introduction and which were the results?
c. Which was the role of the domestic engineering works industry?

I started the investigation by exploring the original situation in Finland and also in the countries which came to be a primus motor for the development. I studied the relevant literature and interviewed quite a few of the persons who in a decisive way had an influence on the long and chaotic process which led to the introduction of nuclear power in Finland.
When describing the different phases in the development I stayed in principle within the historic framework, although I diverged from a strict chronological order when necessary. Neither did I in my investigation take a neutral stance regarding the two large projects that had a central position in the introduction, namely the nuclear power plants in Lovisa and in Olkiluoto. The Lovisa project implied a greater challenge and it was also more important to the domestic industry than Olkiluoto. It therefore got more attention than Olkiluoto.
Oy Finnatom Ab (managed by me 1975-2001), due to its role as a spokesman for the Finnish nuclear engineering works industry, occupied a central position in my investigation. The start of the introduction may psychologically be dated to the startup in 1958 of the Ydin Exponential pile, YXP, and in 1962 of Finland Reactor I, FiR I, and the end to the signing in 1982 by Industrins Kraft, ASEA and Asea-Atom of the acceptance protocol for Olkiluoto and the final permits for Lovisa, granted by the authorities in 1983.
The reasons for the introduction may be traced to the history of the country. A young nation with a well educated people was ready to accept the new energy source in order to secure its future. And there were individuals with vision, who were able to steer the development in the right direction.
The results of the introduction included:

- lower electricity costs
- the technical level of the industry was raised
- new enterprises were formed and existing ones got a big boost, e.g. Nokia.

The role of the domestic industry was decisive especially regarding Lovisa. Making reference to its high technical level, and to the construction of conventional power plants as well as to FiR I, our industry underlined the importance of using its competence also when building nuclear power plants. The lacking competence that was apparent in certain areas on the Soviet side could be compensated by our industry, a fact that was recognized by our authorities and Imatran Voima.
Suomen teollisuus on aina tarvinnut runsaasti energiaa. Puunjalostusteollisuus, joka varsinaisesti lähti liikkeelle 1800-luvun puolissa välissä, käytti paljon energiaa kuten myöhemmässä vaiheessa metalliteollisuus. Sota-aika energiasäännöstelyineen näytti selvästi sekä suurelle yleisölle että asiantuntijoille että riittävä energiansaanti on elinehto teollisuudelle ja siten koko maallemme.Sodanjälkeiselle ajalle tunnusomaista oli yhä nopeampi vesi- ja höryvoimaan perustuvan sähkövoimakapasiteetin rakentaminen, johon kotimainen konepajateollisuus laajassa mittakaavassa osallistui. Mutta jo 1950-luvulla vesivoima oli suurelta osin hyödennetty, josta syystä sekä yksityisen että valtiollisen sektorin intressi yhäenenevässä määrin kohdistui erityisesti USA:ssa suosittuun atomienergiaan.

The International School of Nuclear Science and Engineering: issä syvennettyjen ydinfysiikan ja ydintekniikan opiskelujen jälkeen allekirjoittanut osallistui voimakkaasti (ensin A. Ahlström Osakeyhtiön palveluksessa ja myöhemmin Oy Finnatom Ab:n toimitusjohtajana) siihen ydinteknilliseen kehitystoimintaan jonka ei ainoastaan sähköntuottajat vaan myös maamme konepajateollisuus veivät läpi. Täten oli luonnollista että väitöskirjani aiheeksi valitsin ”Introduktionen av kärnkraften i Finland” eli ydinvoiman tulo Suomeen polttopisteessää eritysesti kotimainen konepajateollisuus. Tutkimuskysymykseni olivat:

a. Milloin ja miten ydinvoiman tulo Suomeen tapahtui? b. Mitkä olivat sen syyt ja seuraukset? c. c. c. Minkälainen oli kotimaisen konepajateollisuuden rooli?

Seikkaperäinen alan kirjallisuuden tutkiminen ja pöytäkirjoihin ja sanomalehtien uutissivuihin tutustuminen sekä yli kolmenkymmenen pitkään ja monimutkaiseen introduktioprosessiin varsinaisina toimijoina osallistuneiden kanssa johtivat teoriaan, jonka todenperäisyyden katson todistaneeni.

Kotimaisen konepajateollisuuden rooli oli erittäin keskeinen. Sen edustajien onnistui, mm. vesi- ja höyryvoman sekä eksponentiaalimiilun ja FiR I- tutkimusreaktorin rakentamiseen viitaten, vakuuttaa päätöksentekijät siitä, että sillä oli riittävä kompetenssi neuvostoliittolaisen ydinvoimalatomittajan puolella havaittavissa olevan kompetenssivajeen kompensomiseksi. Kotimaiset toimitukset myötävaikuttivat myös , (erityisesti Loviisan tapauksessa) positiivisesti lopputulokseen eli erinomaiseen käytettävyyteen.

Intrduktioprosessia, joka käsitti kolme vuosikymmentä, alkaen 1950-luvun puolivälistä ja loppuen 1980-luvun puoliväliin, kuvailtiin tutkielmassa seikkaperäisesti mm. J. W. Creswellin antamien ohjeiden mukaisesti. Ydinvoiman tulo Suomeen sai tuloksena mm. kilpailukykyisen sähkövoiman, antoi impulssin uusien yritysten perustamiseen ja olemassaolevien parantamiseen, esimerkkinä Nokia Elektroniikka. Teollisuutemme tekninen taso nousi selvästi ja laajamittainen ydinteknillisten komponenttien ja systeemien suunnittelu ja valmistus sai alkunsa. Tsernoblin suuronnettomuus vuoden 1986 huhtikuun lopussa aiheutti kuitenkin sen, että kehitys taukosi parilla vuosikymmenellä. Itroduktiovaiheen kokemuksia voidaan toivottavast hyödyntää täysimääräisesti nyt kun ydinvoiman rakentaminen on uudelleen lähtenyt liikkeelle.