Naamion takaa : näyttelijäntyön palapelini

Abstract

The subject of this bachelor's thesis has its origins in the frequently asked question of an author; whether any of their own theatrical techniques correlate with those of any well-known theatrical personality. The aim of this bachelor's thesis, consequently, was to find out the true nature of the author as an actor and theatrical professional. The author started to put together a puzzle, from different fields of acting techniques, and came up with a solid picture. Different acting techniques and the basics of them were clarified and tested in practice. Techniques were reflected on, through great personalities in the field of theatre, via discussion. The selected personalities were Jouko Turkka, Antonin Artaud, Konstantin Stanislavski, Kaisa Korhonen and Bertolt Brecht. The toughness and physicality of acting played a strong role in this thesis. "Black pedagogy" was strongly criticized. The methods of Jouko Turkka were thoroughly investigated and, surprisingly to the author, turned out usable, although the author questioned the brutal ways that Turkka used them. The author carried out some of the physical exercises that corresponded to the different acting methods, and did "human tests" to understand the true meaning of the methods. Antonin Artaud abandoned all of his past life and sacrificed himself to art, which the author refuses to even consider it. The author found a soul-mate in Kaisa Korhonen and agreed with most of her methods. Many people who had worked with Kaisa Korhonen were interviewed to find out if she actually used the techniques. The author debated objectivity with Bertolt Brecht but, whereas Brecht saw it as the basis of everything, the author couldn't even consider it a usable technique. The author also had a discussion with Konstantin Stanislavski concerning the basics of acting, the study of singing, dancing and oral expression, and other beneficial skills. In the end, the author put herself on a plate, chopped herself into tiny pieces, started to study the pieces, and found out how she became as she is.

Opinnäytteen aihe syntyi tekijälle usein esitetystä kysymyksestä; onko tekijällä omia näyttelijäntyöllisiä tekniikoita, mitä ne ovat ja kuka aikamme suurista teatterintekijöistä vastaisi lähimmin tekijän ajatusmaailmaa näyttelijäntyöstä? Tekijä alkoi kasata palapeliä näyttelijäntyön eri osa-alueista ja paloista syntyi kokonaisuus. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää millainen opinnäytetyön tekijä on teatterintekijänä ja näyttelijänä. Opinnäytetyössä selvitettiin ja kokeiltiin käytännössä erilaisia näyttelijäntyön tekniikoita ja niiden perusteita. Tekniikoita peilattiin niitä käyttäneiden viiden kuuluisan teatterintekijän kautta vuoropuhelun keinoin. Viisi valittua teatterintekijää olivat Jouko Turkka, Antonin Artaud, Konstantin Stanislavski, Kaisa Korhonen ja Bertolt Brecht. Näyttelijäntyön rankkuus ja fyysisyys esiintyivät työssä hyvin vahvana osana. Musta pedagogiikka joutui myös kritiikin kohteeksi työn tekijän omakohtaisten kokemusten saattelemana. Jouko Turkan metodit olivat suurennuslasin alla, metodit osoittautuivat tekijän suureksi yllätykseksi hyviksi, mutta tekijä kyseenalaisti keinot joita herra Turkka käytti. Tekijä testasi myös itsellään joitakin fyysisiä harjoitteita, teki ihmiskokeita, ymmärtääkseen metodeja paremmin. Antonin Artaud hylkäsi maallisen elämänsä ja uhrasi itsensä taiteelle, kun taas tekijän mielestä itsensä kokonaan uhraaminen ei voi olla oikea vaihtoehto. Kaisa Korhonen teatterintekijänä sai tekijän nyökyttelemään. Korhosen ajatukset näyttelijäntyöstä osuivat täydellisen yksiin tekijän kanssa. Tekijä haastatteli myös lukuisia näyttelijöitä, jotka olivat tehneet töitä Korhosen kanssa saadakseen vakuuden siitä, että Korhonen myös toteutti sanomansa asiat. Bertolt Brechtin kanssa tekijä kiisteli ulkokohtaisuudesta näyttelijäntyössä. Brechtillä se oli kaiken perustana, kun taas tekijä oli täysin sitä vastaan. Stanislavskin kanssa käytiin vuoropuhelua näyttelijäntyön perusasioista, laulu-,tanssi- ja puhetunneista ja muista näyttelijälle hyödyllisistä taidoista. Lopuksi tekijä laittoi itsensä tarjottimelle, pilkkoi pieniksi paloiksi ja alkoi tutkia palasia, kuinka tekijästä tuli tekijän näköinen näyttelijä.