Matka serkamolaiseen teatteriin : kohti sanatonta kerrontaa

Abstract

A travelogue to serkamoan theater deals, just like its name implies, with the molding process of one theater opinion. It has been influenced by both Aristotle's poetry and Bertold Brecht's epic theater. Side by side with theater goes dance, whose development the thesis also considers briefly. Of today's theater makers, Päivi Ketonen (playback theater), Juha Hurme and Nigel Charnock (dance theater) have had a definitive impact on the Serkamoan theater view. Their relation to theater and dance is clarified in the interviews conducted by the writer, which can be found in their entirety among the appendices of this thesis. Serkamoan theater has also been influenced by the writer's studies in Portuguese theater school in 2004. In Portugal the writer had a chance to work a theater piece in a new cultural environment where, for example, a novel and paintings were used as inspiration. The strongest legacy from Portugal however was the desire to do theater that can be understood without words. Serkamoan theater considers the combinations of theater and dance in performing arts, agreeing with, among others, Pina Bausch's footsteps. Serkamoan theater ladles its inspiration from theater, dance, human being, human body and movement. It is theater that cannot be understood through intellect but through the heart.

Matka serkamolaiseen teatteriin käsittelee nimensä mukaisesti erään teatterikäsityksen muovautumista. Siihen ovat osaltaan vaikuttaneet niin Aristoteleen Runousoppi kuin Bertolt Brechtin eeppinen teatterikin. Teatterin rinnalla kulkee voimakkaasti tanssi, jonka kehitystä työ niinikään lyhyesti käsittelee. Nykypäivän teatterintekijöistä serkamolaiseen teatterinäkemykseen ovat ratkaisevasti vaikuttaneet Päivi Ketonen (tarinateatteri), Juha Hurme ja Nigel Charnock (tanssiteatteri). Heidän suhdettaan teatteriin ja tanssiin avaavat kirjoittajan tekemät haastattelut, jotka löytyvät kokonaisuudessaan tämän työn liitteinä. Leimansa serkamolaiseen teatteriin on lyönyt myös kirjoittajan opiskelu portugalilaisessa teatterikoulussa vuonna 2004. Siellä kirjoittaja pääsi työstämään teatteriesitystä uudessa kulttuuriympäristössä muun muassa romaanin ja maalausten innoittamana. Voimakkaimmaksi perinnöksi Portugalista jäi kuitenkin halu tehdä teatteria, jota voi ymmärtää ilman sanoja. Serkamolainen teatteri pohtii teatterin ja tanssin yhdistelmiä esittävässä taiteessa myötäillen muun muassa Pina Bauschin jalan jälkiä. Serkamolainen teatteri ammentaa innoituksensa teatterista, tanssista, ihmisestä, kehosta ja liikkeestä. Se on teatteria, jota ei ymmärretä järjellä vaan sydämellä.