Toimintakykyinen merisotilas parantaa suorituskykyä

Abstract

Merivoimien suorituskyky perustuu toimintakykyisten ja tulivoimaisten joukkojen ja taistelukestävien järjestelmien korkeaan käyttövalmiuteen. Toimintakykyinen meriso tilas on kriittinen resurssi. Suomalaisen merisotilaan toimintakykyä kokonaisuutena ei ole aikaisemmin tutkittu. Tällä kehittämistutkimuksella on näin selkeä tarve.

Toimintakyky määritellään yksilön kykynä vastata toimintaympäristön ja annetun tehtävän asettamiin vaatimuksiin ja haasteisiin. Toimintakyvyllä on kaksi osatekijää: (1) toimintaympäristöstä ja tehtävästä nousevat toimintakykyvaatimukset ja (2) yksilön voimavarat vastata näihin asetettuihin vaatimuksiin eli toimintakykyedellytykset. Voimavarat voidaan yleisesti jakaa yksilöön ja ympäristöön liittyviin tekijöihin. Kun voimavarat vastaavat toimintakykyvaatimuksia, sotilas on toimintakykyinen.

Tällä laadullisella tutkimuksella on kaksi tutkimuskysymystä: Mikä lisää merisotilaan kokonaisvaltaisen toimintakyvyn voimavaroja? Miten toimintakulttuuria voitaisiin kehittää? Ensimmäisellä kysymyksellä hahmotetaan yksilön toimintakyvyn voimavaroihin vaikuttavia tekijöitä. Toisella kysymyksellä keskitytään ympäristöön liittyviin voimavaroihin. Ensimmäisessä kysymyksessä keskeisenä menetelmänä ovat syvähaastattelut. Osallistuva havainnointi täydentää materiaalia. Toisessa menetelmä on pitkäaikainen osallistuva havainnointi, jota syvähaastattelut taas vuorostaan täydentävät. Empiirisessä osuudessa tuotetaan tietoa organisaatiorakenteen ja toimintakulttuurin kehittämiseen.

Tutkimusmateriaali osoittaa sota-aluksen erityislaatuiseksi toimintaympäristöksi. Tämä vaatii tutkimusmateriaalin tulkintaan erityisiä teoreettisia näkökulmia. Käyttökelpoisia lähestymistapoja tutkimusmateriaalin tulkintaan ovat psykodynaaminen organisaatio- ja johtamiskulttuuriteoria sekä Scheinin organisaatiokulttuuriteoria. Teoriat täydentävät toisiaan ja luovat yhdessä hyvän tulkintakehyksen.

Tutkimusmateriaalin ja tutkimuskatsauksen pohjalta merisotilaan toimintakyky ilmenee aina sosiaalisessa kontekstissa. Merisotilasta on siksi tarkasteltava aina osana toimintaympäristöään, johon kuuluu myös niin sanottu siviilimaailma. Kokonaisvaltaisen toimintakyvyn malli sisältää sotilaan lisäksi organisaation (organisaatiokulttuurin ja -rakenteen) ja toimintaympäristön. Vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys.

Toimintaympäristö, toiminnan tavoitteet ja tehtävätaktiikka sekä resurssit muodostavat käsketyn toiminnan toimintakykyvaatimukset. Toimintakykyedellytyksillä tarkoitetaan valmiuksia voittaa nämä vaatimukset. Toimintakyvyn voimavarat vaihtelevat yksilöllisistä syistä sekä ympäristön vaikutuksesta. Merivoimien organisaatiokulttuurilla on ominaispiirteitä, jotka vaikuttavat toimintakyvyn voimavaroihin pitemmällä ajanjaksolla. Olosuhteet sen sijaan vaikuttavat toimintakykyyn juuri nyt.

Tutkimus erittelee Merivoimien toimintakulttuurista toimintakykyvoimavaroja lisääviä ja niitä heikentäviä ominaispiirteitä organisaation syväkulttuuriin perehtymällä. Ympäristön toimintakykyvoimavaroja heikentävänä puolena nähdään Merivoimien organisaatiokulttuurissa liiallinen komentajakeskeisyys. Päätöksenteko on viety olosuhteisiin nähden turhan ylös erityisesti esikuntien työskentelyssä. Tämä murentaa sotilaan koherenssin tunnetta ja kokemusta oman asiantuntijuuden arvostamisesta.

Vastavuoroisesti tutkimuksessa tulee esiin toimintakyvyn voimavaroja lisäävästi sota-aluksilla kehittynyt koko henkilöstön osallistaminen. Se tuottaa edellä mainittujen tunteiden vastatunteita: vahvaa osallisuuden tunnetta sekä luottamusta omiin kykyihin ja osaamiseen eli minäpystyvyyteen. Aluksilla on jaettu vahva visio, jonka avulla kehi tettään uusia ratkaisuja toimintaympäristön haasteisiin sekä pystytään toimimaan saumattomasti yhteen ilman esimiehen seikkaperäisiä toimintaohjeita. Osallistamalla pe rustehtävän suorittaminen helpottuu ja sotilaiden voimavarat lisääntyvät.

Merisotilaan kokonaisvaltaisen toimintakyvyn yksilöön liittyvät voimavarat ovat toisiinsa kietoutuneita. Voimavaroihin vaikuttavat muun muassa johtaminen, varhai sista vuorovaikutussuhteista lähtien kaikki vuorovaikutus, psyykkisen toimintakyvyn synnynnäiset ja opitut ominaisuudet, henkinen toimintakyky (resilienssi, arvot ja etiikka), fyysinen kunto ja synnynnäiset fyysiset ominaisuudet, riittävä palautuminen, monipuolinen ruokavalio sekä huollon järjestelyt (ml. terveydenhuolto).

Toimintakyvyn voimavaroihin voidaan proaktiivisesti tai reaktiivisesti vaikuttaa. On tärkeää tunnistaa proaktiivisia arjen tukimekanismeja. Toimintakykyä kannattelevat toimivan vuorovaikutuksen lisäksi organisaation, esimiehen ja yksilön oma tuki.

Kompleksinen toimintaympäristö ja muuttuvat sodankäynnin muodot haastavat organisaation tukea kehittämään organisaatiorakenteita ja -kulttuuria. Johtamiskulttuurilla on iso merkitys. Merisotilaan omat toimet toimintakyvyn ylläpitämiseksi ovat tärkeitä. Voimavaroja tukee siviilielämän ja meripalveluksen onnistunut yhteensovittaminen. Yhteiskunnan työelämän odotukset haastavat sota-alusta palveluspaikkana.

Saadakseen kaikki ryhmän voimavarat ja koko osaamisen käyttöön esimiehen on tunnettava ryhmän sosiaalinen identiteetti ja ryhmädynamiikka. Tuloksellinen toiminta perustuu johtajaa ja johdettavia yhdistävän sosiaalisen identiteetin dynamiikkaan. Osallistava johtaminen tukee sotilaan koherenssin tunnetta ja vaikuttaa näin po sitiivisesti toimintakyvyn keskeiseen voimavaraan – minäpystyvyyteen.

On tärkeää toimia oikein toimintakykyvaatimuksien ja voimavarojen sekä palautumisen välisessä kokonaisuudessa. Mikäli palautumisen johtamiseen ei kiinnitetä huomiota, hyvätkin toimintakyvyn voimavarat käytetään nopeasti loppuun. Heikommillakin toimintakyvyn voimavaroilla voi pärjätä hyvin tehokkaalla palautumisella.

Merivoimien organisaatiorakenteita tulee kehittää jäykästä ja hierarkkisesta joustavammaksi, jossa on hajautettu päätöksenteko, avoin tiedonkulku ja jaettu yhteinen vahva visio. Kompleksinen ja yhä enemmän informaatiota sisältävä toimintaympäristö edellyttää sotilasjohtajuudelta kykyä yhdessä hahmottaa isoja kokonaisuuksia riittävän tilannetietoisuuden saavuttamiseksi. Kulttuuria tulee kehittää komentajakeskeisyydestä ja kontrollista aktiivisen vuorovaikutuksen suuntaan, jossa sotilaalla on vastuullisen subjektin rooli. Tällöin koko työyhteisön vastuu tehtävien suorittamisesta korostuu. Näin vastataan parhaiten tulevaisuuden haasteisiin. Toimintakykyyn keskittyminen parantaa sota-aluksien ja koko Merivoimien suorituskykyä.

Naval performance is based on capable forces with sufficient fire power and a high level of readiness. A fully capable sailor is a critical resource. Operational capability is defined as an individual's ability to respond to the requirements imposed by the operating environment and their duties. Operational capability is made up of two parts: (1) capability-related requirements arising from the task at hand and (2) the indivi dual's resources with which they can respond to said requirements. When the available resources match the imposed requirements, the sailor can be considered fully capable. The resources vary based on individual reasons and the impact of the operating environment. The organisational culture of the Navy has certain characteristics that affect the resources required to maintain capability in the longer term. At present, operational capability is affected by circumstances.

The study focuses on two research questions: What would improve the resources required to ensure the sufficient operational capability of a sailor? How could the operational culture be developed further? The first question is used to evaluate the factors that affect the resources required to ensure the operational capability of an individual. The second focuses on the operational culture. The methodology used for the first research question consists of in-depth interviews complemented by participant observation. With the second question, participant observation has been used as the primary method with in-depth interviews providing further insight.

A warship is a unique operating environment. This calls for a specific theoretic approach, such as psychodynamic organisational theory and Schein's model of organisational culture. Applied together, they create a solid frame of interpretation.

In addition to a sailor, the operational capability model used for the research comprises the organisational culture and structure and the operating environment (incl. the civilian world). The role of interaction is significant. The research identifies aspects of the operational culture that increase or decrease the resources required for sufficient operational capability by exploring the organisation's deep culture. Among the staff, an excessively commander-centric approach is in particular considered to have a negative impact on the resources. Decision-making has been taken too far up the chain. This weakens the sense of coherence and the individual's experience of having their personal expertise appreciated. Inversely, the research highlights the inclusion of the entire personnel, which has been extensively developed on warships, as a factor that increases resources for operational capability. It generates emotions that are counter to those mentioned above: a strong sense of inclusion and trust in one's own abilities and competence (self-efficacy). Warships have a strong shared vision, which is used to develop solutions to challenges imposed by the environment and allows the crew to work seamlessly without a supervisor's instructions. Inclusion makes the execution of basic duties easier and increases the sailors’ resources.

The resources required for sufficient operational capability can be affected proactively or reactively. The identification of proactive everyday support mechanisms is iv important. In addition to effective interaction, operational capability is promoted by the support that is provided by the organisation, the supervisor, and the individual.

The complex operating environment and evolving warfare call for further development of organisational support. Leadership culture plays an important role in operational capability. Resources are supported by successful coordination of civilian life and naval service. Warships face challenges imposed by society's expectations on working life as a service location.

In order to access all resources and full capabilities, a supervisor must be familiar with the social identity and group dynamics of their team. Effective operation is based on the dynamics of a social identity shared by the leader and the led. Inclusive leadership promotes a sense of coherence and thus affects self-efficacy.

Taking the right action within the system comprised of requirements related to operational capability, resources, and recovery is important. If sufficient attention is not paid to recovery management, even ample resources can be quickly reduced to nothing. In turn, effective recovery can ensure sufficient operational capability when resources are limited.

The mechanistic organisational structure and culture of the Navy must be developed from a bureaucratic commander-centric approach toward active interaction with flexible and decentralised decision-making, open communication, and a shared strong vision. The employees’ role is that of a responsible subject. The responsibility of the entire work community for the performance of tasks is highlighted. This allows for the best response to future challenges. Focusing on operational capability improves the performance of warships and the entire Navy