Keskikosken museosillan kunnossapitosuunnitelma
Soosalu, Laura; Weckman, Tomi; Pentti, Mikko (2024-09-04)
Soosalu, Laura
Weckman, Tomi
Pentti, Mikko
Väylävirasto
04.09.2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-405-175-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-405-175-0
Tiivistelmä
Keskikosken silta on mukana valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen luettelossa (RKY) ja sijaitsee valtakunnallisesti merkittävällä Kymijokilaakson kulttuurimaiseman maisema-alueella. Myllykosken paperitehtaan RKY-alue liittyy kiinteästi siltaan. Museokohteena Keskikosken silta on helposti saavutettavissa. Kohteen saavutettavuutta parannetaan uusimalla opastaulut ja parantamalla viitoitusta kohteelle. Keskikosken silta otettiin museokohteeksi Kymen piirin esityksestä 1982.
Kymijoki on aina muodostanut merkittävän luonnonesteen maaliikenteelle. Pysyviä siltoja joen yli oli pitkään vain Suurella Rantatiellä lähellä Suomenlahden rannikkoa. Ensimmäinen pysyvä siltayhteys joen yläjuoksulla oli maantiesillaksi 1920-luvun lopulla muutettu Korian vanha rautatiesilta. Kymijoen yläjuoksun sillat kytkeytyvät usein alueen teollisuuteen ja niitä rakennettiin Myllykosken lisäksi myös Inkeroisiin, Voikkaalle ja Kuusankoskelle 1930- ja 40-luvuilla. Keskikosken silta rakennettiin 1949–1954 Myllykosken tehtaan ja tehdasyhteisön toiveesta korvaamaan väliaikainen tehtaan voimalaitoksen patoa hyödyntänyt siltayhteys. Silta rakennettiin teräksisenä sauvakaarisiltana, koska Kymijoen uiton oli oltava mahdollista rakennustyön aikana. Professori Ossian Hanneliuksen suunnitteleman sillan läntisen haaran vapaa aukko on 48 metriä ja itäisen haaran 35 metriä. Teräsosat ja niiden pystytys tilattiin Varkaudesta A. Ahlström Oy:ltä. Sillan rakennustyön aikana juhannuksen 1953 jälkeen tapahtui vakava onnettomuus, kun itäisen haaran palkit menettivät kovan helteen ja epäonnistuneen asennustyön vuoksi muotonsa ja sortuivat jokeen. Tämä aiheutti pitkän viivästyksen työhön, koska riittävän laadukas teräs piti tilata Keski-Euroopasta. Keskikosken silta valmistui lopulta marraskuussa 1954.
Museaalisesta näkökulmasta katsottuna sillan kunto on hyvä, mutta käyttäjien näkökulmasta sitä ympäristöineen on syytä kunnostaa kunnossapitosuunnitelman mukaisesti. Toimenpiteillä pyritään korostamaan sillan ja sen ympäristön tulkittavuutta, sekä parantamaan sen käytettävyyttä ja turvallisuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä sillan ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi tienpitäjän ja matkailijan näkökulmasta. Suunnitelma sisältää hoitourakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja sillan korjaukselle. Hoitourakkaan sisällytettävät hoitotoimenpiteet on esitetty tiivistetysti työkohtaisessa tarkennuksessa ja kohdekortissa.
Kymijoki on aina muodostanut merkittävän luonnonesteen maaliikenteelle. Pysyviä siltoja joen yli oli pitkään vain Suurella Rantatiellä lähellä Suomenlahden rannikkoa. Ensimmäinen pysyvä siltayhteys joen yläjuoksulla oli maantiesillaksi 1920-luvun lopulla muutettu Korian vanha rautatiesilta. Kymijoen yläjuoksun sillat kytkeytyvät usein alueen teollisuuteen ja niitä rakennettiin Myllykosken lisäksi myös Inkeroisiin, Voikkaalle ja Kuusankoskelle 1930- ja 40-luvuilla. Keskikosken silta rakennettiin 1949–1954 Myllykosken tehtaan ja tehdasyhteisön toiveesta korvaamaan väliaikainen tehtaan voimalaitoksen patoa hyödyntänyt siltayhteys. Silta rakennettiin teräksisenä sauvakaarisiltana, koska Kymijoen uiton oli oltava mahdollista rakennustyön aikana. Professori Ossian Hanneliuksen suunnitteleman sillan läntisen haaran vapaa aukko on 48 metriä ja itäisen haaran 35 metriä. Teräsosat ja niiden pystytys tilattiin Varkaudesta A. Ahlström Oy:ltä. Sillan rakennustyön aikana juhannuksen 1953 jälkeen tapahtui vakava onnettomuus, kun itäisen haaran palkit menettivät kovan helteen ja epäonnistuneen asennustyön vuoksi muotonsa ja sortuivat jokeen. Tämä aiheutti pitkän viivästyksen työhön, koska riittävän laadukas teräs piti tilata Keski-Euroopasta. Keskikosken silta valmistui lopulta marraskuussa 1954.
Museaalisesta näkökulmasta katsottuna sillan kunto on hyvä, mutta käyttäjien näkökulmasta sitä ympäristöineen on syytä kunnostaa kunnossapitosuunnitelman mukaisesti. Toimenpiteillä pyritään korostamaan sillan ja sen ympäristön tulkittavuutta, sekä parantamaan sen käytettävyyttä ja turvallisuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä sillan ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi tienpitäjän ja matkailijan näkökulmasta. Suunnitelma sisältää hoitourakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja sillan korjaukselle. Hoitourakkaan sisällytettävät hoitotoimenpiteet on esitetty tiivistetysti työkohtaisessa tarkennuksessa ja kohdekortissa.
Kokoelmat
- Väyläviraston julkaisut [522]