Kaakkois-Suomen perinnebiotooppien perhoslajiston inventointi 2020–2022

Abstract

Tehtävänä oli selvittää Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueen perinnebiotooppien uhanalaista perhoslajistoa, arvioida kohteiden arvoa perhoskohteena sekä antaa hoitosuosituksia uhanalaisen perhoslajiston näkökulmasta. Koska valmista mallia kohteiden arvottamiseen ja keskinäiseen vertailuun ei ollut olemassa, tällainen tuli työn osana kehittää. Pyrkimyksenä myös oli, että menetelmää voitaisiin myöhemmin hyödyntää perinnemaisemakohteissa yleisemminkin niin, että kasvilajiston ja muiden kohdetietojen perusteella pystyttäisiin tunnistamaan kohteet, joilla potentiaalisesti esiintyy merkittävästi uhanalaista perhoslajistoa. Näin perhosinventointeja osattaisiin kohdistaa tärkeimpiin kohteisiin ja kohdentaa inventoinnit kaikkein potentiaalisimpaan ja suojelullisesti merkittävimpään osaan lajistoa. Lisäksi pyrittiin kehittämään hoito-ohjeistusta tukeva mittari, jolla numeerisiin arvoihin perustuen saadaan tietoa kohteen nykyisen hoidon soveltuvuudesta ja siitä, onko hoito perhoslajistolle liian voimakasta tai liian vähäistä. Työn keskeisinä tuloksina esitetään: 1. Työssä onnistuttiin kehittämään menetelmä, jolla voidaan mitata hoidon soveltuvuutta perhoslajistolle. 2. Perinnebiotooppi-kohteet olivat keskimäärin vähemmän merkityksellisiä uhanalaiselle perhoslajistolle. Vaikka joukossa oli laadukkaitakin kohteita, valtaosa kohteista oli perhosille hyvin vähämerkityksellisiä. 3. Niittämällä hoidetut kohteet olivat keskimäärin selvästi parempia perhoskohteita kuin laiduntamalla hoidetut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että laidunnus olisi menetelmänä perhoslajistolle niittoa huonompi hoitotapa, sillä kohteiden joukossa oli myös yksi erittäin laadukas laidunnuskohde, joten oikein toteutettuna myös laidunnus voi olla hyvä hoitomenetelmä. 4. Laidunkohteissa ”liikalaidunnus” oli keskeinen syy siihen, että ne olivat usein huonoja perhoskohteita. Kertaluonteisestikin ”liikalaidunnetuista” kohteista puuttui maanpinnan yläpuolella elävä lajisto (toukat) lähes kokonaan, ja vain kasvin juurissa tai maanpinnan tasolla elävä lajisto voi niissä menestyä. 5. Niitto oli perhoslajistolle hoitomenetelmänä riskittömämpi, joskin liian usein tai ”väärään aikaan” (= liian aikaisin kesällä) toteutettuna sekin voi köyhdyttää perhoslajistoa merkittävästi. 6. Pitkäaikainen hoitamattomuus on sekin perhoslajistolle turmiollista. Lyhytaikainen, vuoden tai joidenkin vuosien hoitamattomuus sen sijaan usein jopa edesauttaa uhanalaista perhoslajistoa. 7. Kohteiden hoidossa pitäisi pyrkiä siihen, että lopputulos olisi mahdollisimman heterogeeninen. Yksittäisen vuoden aikana kohteiden hoidon voimakkuuden tulisi vaihdella eri kohdissa ja kohteessa pitäisi olla aina myös kohtia, jotka on kokonaan rajattu hoidon ulkopuolelle. Vuosittaisella kierrolla varmistetaan, että kohteen kaikki osat tulevat esimerkiksi kolmen vuoden jakson aikana hoidetuiksi. 8. Vaikka kohteessa ei nykyisellään esiintyisi merkittävästi uhanalaista perhoslajistoa, kohteiden hoitoa kannattaa silti kehittää perhoslajistoille paremmin soveltuvaksi, sillä perhoslajit pystyvät usein kolonisoimaan niille soveliaita elinympäristöjä jollakin aikaviiveellä. Perhoslajistolla saadut tulokset indikoivat merkittävästi myös muiden hyönteisryhmien tilannetta. Pistiäisissä ja kaksisiipisissä on paljon perhoslajeja isäntinään käyttäviä loisia ja lisäksi molemmissa ryhmissä on paljon lehdillä ja kukinnoilla toukkana eläviä lajeja. Lisäksi esimerkiksi kovakuoriaisista ja kaskaista löytyy merkittävästi vastaavalla tavalla elävää lajistoa. Siksi perhosten voi karkeasti katsoa toimivan indikaattorina noin 50 % perinnemaisemissa esiintyvälle hyönteislajistolle ja sitä kautta erittäin suurelle osalle perinnemaisemien monimuotoisuutta.