Vastailmatoiminta Venäjän hyökkäysoperaation ensimmäisessä vaiheessa Ukrainassa 2022

Abstract

Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 iskemällä risteily- ja ballistisilla ohjuksilla Ukrainan ilmapuolustuksen tärkeisiin kohteisiin. Ohjusiskuja seurasi Venäjän maajoukkojen hyökkäys Ukrainaan neljästä eri suunnasta. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa tärkeimpiä oppeja vastailmatoiminnasta Venäjän hyökkäysoperaation ensimmäisessä vaiheessa sekä tuottaa tietoa Venäjän ilmavoimien kyvystä tukea laajempaa sotilaallista operaatiota hyökkäyksellisellä vastailmatoiminnalla. Tietoa voidaan käyttää muun muassa tunnistamaan tärkeimpiä painopisteitä kansallisen ilmapuolustuksen kehittämisessä tai opetustarkoitukseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa menestystekijöitä ja ongelmakohtia Venäjän ja Ukrainan vastailmatoiminnasta. Tämän tutkimuksen tutkimusotteena käytettiin tapaustutkimusta. Tapaukseksi määriteltiin Venäjän hyökkäysoperaation ensimmäinen vaihe 24.2.–25.3.2022 ja sen sisällä tutkittavaksi ilmiöksi molempien osapuolten vastailmatoiminta. Tutkimuksen lähteistö muodostettiin yksittäisistä laajemmista raporteista, lehti- ja uutisartikkeleista sekä sosiaaliseen mediaan tuotetusta sisällöstä. Venäjän hyökkäyksellisen vastailmatoiminnan menestystekijöiksi tunnistettiin iskujen kohteiden tiedustelu, ohjusiskujen määrä hyökkäysoperaation alussa, ohjusiskujen tarkkuus, Venäjän ilmavoimien kaluston teknologinen ja määrällinen ylivoima sekä adaptoituminen muuttuvaan toimintaympäristöön. Ongelmakohdiksi nähtiin hidas vaikuttamissykli, kyky tuhota liikkuvia ilmatorjuntajärjestelmiä, koneosastojen koko, iskujen vaikutusten tiedustelu, ohjusiskujen vähentäminen sekä iskujen kohteiden priorisointi. Elektroninen häirintä todettiin osittain menestystekijäksi ja osittain ongelmakohdaksi. Ukrainan puolustuksellisen vastailmatoiminnan menestystekijöiksi tunnistettiin ilmapuolustuksen kriittisten suorituskykyjen hajauttaminen, hävittäjien kyky toimia erittäin matalilla lentokorkeuksilla, liikkuva taistelutapa, olkapääohjusten jakaminen kaikille joukoille sekä liikkuvat ilmatorjuntajärjestelmät. Ongelmakohdiksi nähtiin kaluston huono häirinnänsietokyky sekä teknologinen ja määrällinen alivoima, ballististen ohjusten torjuntakyky, haasteet hävittäjä- ja ilmatorjunnan yhteen-sovittamisessa sekä koneiden pudotussuhde. Tutkimuksessa havaittiin, että Venäjän ilmavoimien kyky toteuttaa monimutkaisia hyökkäyksellisiä ilmaoperaatioita haastavassa toimintaympäristössä on rajoittunut. Tärkeimmiksi selittäviksi tekijöiksi tälle havaittiin puutteet Venäjän ilmavoimien harjoittelussa sekä reaaliaikaisen tilannekuvan jakamisen ja johtamisen kyvyissä. Tutkimuksessa havaitut tärkeimmät opit vastailmatoiminnasta olivat 1) Vastustajan heikkouksia hyödyntävillä taktiikoilla voi menestyä vastailmatoiminnassa huomattavasti alivoimaisenakin 2) Todenmukaisten tilanteiden harjoittelu, perusteellinen operatiivinen suunnittelu sekä jatkuva oman toiminnan arviointi ovat menestyksen kannalta kriittisiä vastailmatoiminnassa 3) Ilma-aseen sitominen maavoimien tukemiseen heikentää sen strategista potentiaalia 4) Venäjällä on kehittyneitä hyökkäyksellisen ilmasodankäynnin suorituskykyjä, jotka tulee huomioida Suomen ilmapuolustuksen kehittämisessä.