Saadun tiedon muokkaajat : Päämajan tiedustelutoimisto viholliskuvan muodostajana 1939-1944

Abstract

Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena oli luoda kuva siitä, miten Päämajan tiedustelutoimisto muodosti Päämajan viholliskuvan syksyjen 1939 ja 1944 välisenä aikana. Tavoitteen saavuttamiseksi selvitettiin, millaisin työskentelymenetelmin sekä millaisella organisaatiolla ja henkilöstöllä tiedustelutoimisto tehtäviään hoiti, millaisiin eri joukkojen tuottamiin tietoihin tilannekuvan muodostaminen sotien eri vaiheissa perustui sekä miten viholliskuva esitettiin ja jaettiin sen tarvitsijoille.

Keskeisin käytetty tutkimusmenetelmä oli kriittinen aineistolähtöinen sisällön analyysi. Kansallisarkiston alkuperäislähteiden, sekä vähäisessä määrin yhdysvaltalaisen ja ruotsalaisen arkistoaineiston, lisäksi tutkimusaineistona hyödynnettiin laajasti aikaisempaa tutkimusta, sotavuosien tiedusteluveteraanien 1980-luvulla tehtyjä haastatteluita sekä muistelmia ja muita sotavuosien tiedustelua käsitteleviä teoksia.

Vuosina 1939–1944 tiedustelutoimiston organisaation kasvu perustui tehokkaan työskentelyn edellyttämään tarpeeseen. Siihen kyettiin vastamaan kohtuullisesti, vaikka lisähenkilöstö olisi todennäköisesti tehostanut työskentelyä entisestään. Sodan edetessä toimistoon saapuneiden käsiteltävien tietojen määrä kasvoi. Eri tiedonhankkijoiden merkitys sodan eri vaiheissa oli hyvin vaihteleva. Hyökkäys- ja puolustussodankäynnin vaiheet vaikuttivat siihen, miten hyödyllistä tietoa esimerkiksi radiotiedustelu, kaukopartiointi tai lentotiedustelu kulloinkin tuottivat.

Rintamatilanteesta puhuttaessa viholliskuvaan sisältyivät käsitteellisesti kaikki vihollisjoukkojen määrään, laatuun ja toimintaan sekä niiden toimintaympäristöön liittyvät tiedot. Asemasotavaiheessa viholliskuvan käsite laajeni kattamaan myös suursodan osapuolten sotapotentiaalien selvittämisen, jolloin tiedustelutoimistossa käsitellyt kysymykset laajenivat ja niihin vastaamiseksi tarvittiin erilaisia tietoja kuin rintamatilanteen seuraamiseksi. Sotapotentiaaleihin kohdistunut tiedustelu selvitti esimerkiksi suurvallan henkilövoimavaroja sekä teollisen tuotannon kapasiteettia.

Viholliskuvan esittäminen tapahtui karttojen avulla, ja niiden tietoja täydennettiin lukemattomalla määrällä erilaisia raportteja. Esimerkiksi kartalla näkynyt divisioonan taktinen merkki ei kertonut tyhjentävästi, millainen joukko oli. Siksi osa viholliskuvaa olivat perustiedot vihollisjoukoista, kuten miesvahvuus, käytössä ollut taistelukalusto sekä joukon aikaisempi toiminta. Näiden tekijöiden summa loi lopulta kartalla olevalle taktiselle merkille jonkin merkityksen sodankäynnin näkökulmasta.

Viholliskuvan parissa työskennelleiden tiedustelu-upseerien keskeisimpänä taitona oli ajattelun taito. Työskentelyn edellytyksenä oli perustietojen vihollisesta omaksuminen siten, että sodan aikana saatavaa, osin puutteellista ja ristiriitaista tiedustelutietoa pystyttiin kokoamaan, arvioimaan ja esittämään selkeänä viholliskuvana. Tällaisia ihmisiä edusti tiedustelutoimistossa palvellut runsas tiedemiestaustaisten reserviläisten joukko.

Työssä onnistuttiin useimmiten, vaikka viiden vuoden ajanjaksolle mahtui myös joitakin heikompia suorituksia. Ajoittaisista organisatorisista ja työskentelyyn liittyneistä puutteistaan huolimatta Päämajan tiedustelutoimisto suoriutui kokonaisuutena hyvin tehtävästään muodostaa Päämajan viholliskuva vuosina 1939–1944.