Oveluuden lupaus : asymmetria, epäsuoruus ja ei-sotilaalliset toimenpiteet uuden venäläisen sotataidon kiintopisteenä

Abstract

Neuvostoliiton romahdettua venäläinen sotatiede joutui syvän murroksen kohteeksi ja 2000-luvulla sotatieteiden perustaa on rakennettu uudelleen tulkitsemalla Venäjän sotahistoriaa ja neuvostosotatieteitä vastaamaan asevoimien kehittämisen ja osittain poliittisen johdonkin tarpeita. Ydinaseiden varjostamassa suurvaltojen välisessä jatkuvassa kamppailussa asymmetrisia ja epäsuoria toimia sekä ei-sotilaallisia toimenpiteitä on esitetty avaimeksi menetykseen.

Tutkimuksessa tarkastellaan asymmetrian, epäsuoruuden ja ei-sotilaallisuuden sotataidollista kehitystä venäläisistä lähteistä käsin ja venäläisiin käsitteisiin sidottuna. Teoreettisena lähtökohtana on, että sotatiede pyrkii tekemään ymmärrettäväksi objektiivisen todellisuuden ilmiöitä kulttuurisidonnaisella tavalla, jossa uudet ilmiöt tulkitaan vanhojen käsitteiden ja teorioiden kautta. Tavoitteena on selventää venäläisen asymmetrian, epäsuoruuden ja ei-sotilaallisuuden käsitteiden suhdetta ja historiallista kehitystä.

Käsitteiden juuret ulottuvat 1900-luvun alkuun ja yllätyksen sekä oveluuden periaatteisiin. Vuosikymmenten aikana asymmetria, epäsuoruus ja ei-sotilaallisuus ovat venäläisessä sotatieteellisessä keskustelussa muodostuneet sisarkäsitteiksi, vaikkakin niiden suhde toisiinsa on varsin epämääräinen ja kaikilla niistä on useita eri merkityksiä. Asymmetriaa, epäsuoruutta ja ei-sotilaallisia toimenpiteitä ei voi erottaa siitä ajasta ja paikasta, jossa ne ovat muodostuneet ja jossa niitä on käytetty. Käsitteiden kehitys on tapahtunut vuorovaikutuksessa ”todennäköisen vihollisen” eli Yhdysvaltojen sotataidon ja -tieteiden kanssa. Ne heijastavat venäläisen sodankuvan muutosta ja lisäksi tuovat esiin venäläisessä sotataidossa esiintyvän lavean, kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen ja luovuuteen ja toisaalta teknologisiin ratkaisuihin ja menetelmiin keskittyvä ajattelun välisen jännitteen.

Tiivistäen voidaan todeta, että ei-sotilaallisuus voi viitata inhimillisen toiminnan aloihin, vaikutusmekanismiin tai valtiosuhteiden jatkumon vaiheissa muuttuvaan ja luonnettaan muuttavaan ei-väkivaltaiseen voimankäyttöön. Epäsuoruus voi puolestaan viitata historiallisiin auktoriteetteihin perustuvaan taistelutapaan tai strategiaan, rauhan ja sodan kulkuun tai sodankäynnin tasoihin sidoksissa olevaan voimankäyttöön, yllätyksen periaatteen uuteen ilmentymään tai järjestelmäteoreettisiin vaikuttamisen selityksiin. Asymmetria voi tarpeen vaatiessa viitata konfliktin tyyppiin, kansalliseen strategiaan tai sotilasstrategiaan, periaatteeseen, sotatoimiin, ei-sotilaalliseen tai epäsuoraan vaikuttamiseen, tapoihin ja välineisiin. Kaikilla käsitteillä on yhteys perinteisiin venäläisiin sodankäynnin periaatteisiin luovuuteen, oveluuteen ja yllätykseen ja pyrkimykseen saavuttaa kustannustehokas etulyöntiasema usein suhteessa vahvempaan vastustajaan.

On varsin epätodennäköistä, että Venäjä omaksuu puhtaasti epäsuoruuden tai asymmetrian doktriinin. Tällaista doktriinia ei onnistuttu toteuttamaan Ukrainan sodassa, eikä vastustajaa yllätetty manipuloimalla, salaamalla tai uusilla tavoilla ja välineillä. On kuitenkin mahdollista, että Venäjän osallistuminen paikallisiin konflikteihin voi tulevaisuudessa tuottaa eräänlaisen asymmetristen konfliktien doktriinin. Oveluuden lupaus on liian houkutteleva ollakseen kiehtomatta venäläisiä sotilaita.