Puolustusvoimien puolueettomuusvartiointijoukot Suomen puolueettomuuslinjaa täydentämässä vuosina 1956-1966
Rautila, Jonathan (2022)
Rautila, Jonathan
Maanpuolustuskorkeakoulu
Sotataidon laitos
sotahistoria
Pro gradu -tutkielma (SM)
2022
Teos on tarkoitettu opetus- ja tutkimus- sekä yksityiseen käyttöön voimassa olevien tekijänoikeuslain säädösten mukaan. Teoksen kaupallinen hyödyntäminen on kielletty
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022080953466
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022080953466
Tiivistelmä
Neuvostoliitto palautti Suomelle vuonna 1956 Porkkalan vuokra-alueen. mikä käynnisti uuden vaiheen Suomen puolueettomuuspolitiikan kehittämisessä ja toteuttamisessa. Puolueettomuus oli Suomen kaltaiselle pienelle valtiolle keino pysytellä suurvaltojen välisen vastakkainasettelun ulkopuolella. Puolueettomuutta valmistauduttiin puolustamaan myös sotilaallisesti joko rauhan- tai sodanajan joukoilla, joilla oli kuitenkin haittapuolensa. Rauhanajan joukkojen enimmäisvahvuus oli nimittäin rajoitettu Pariisin rauhansopimuksessa 41 900 so-tilaaseen, eikä Puolustusvoimissa katsottu joukkovahvuuden olevan riittävä uskottavaan puolueettomuuden suojaamiseen. Sodanajan joukkojen käyttö puolestaan katsottiin rasittavan lii-kaa Suomen taloutta erityisesti tilanteissa, joissa ei ollut välitöntä sodan uhkaa. Ratkaisuna tilanteeseen kehitettiin puolueettomuusvartiointijoukot (puva-joukot), joilla voitiin riittävän uskottavasti suojata Suomen puolueettomuus, kuitenkaan rasittamatta Suomen taloutta liikaa. Tutkimukseni tavoite on vastata aikaisempien tutkimuksien pohjalta havaittuun tarpeeseen laajentaa tietämystä puva-joukoista. Tutkimuksessani tarkastelen puva-joukkojen merkitystä Puolustusvoimille puolueettomuuden suojaamisessa vuosina 1956–1966. Erityisesti tarkastelen puva-joukkojen käytön taustalla vaikuttaneita uhkakuvia ja puva-joukkoja koskevia perustamisjärjestelyjä ja niissä esiintyneitä haasteita ja kehitystarpeita. Tutkimusmenetelmänä käytän sekä laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysia että historiantutkimukselle ominaista lähdekriittistä analyysia. Tutkimusaineisto koostuu Pääesikunnan ja sen alaisten osastojen laatimista asiakirjoista sekä Pääesikunnan, divisioonien ja puolustushaarojen esikuntien välillä käydystä kirjeenvaihdosta. Puva-joukkoja suunniteltiin käytettävän tilanteessa, jossa Suomen lähialueelle olisi syntynyt pitkäkestoinen kriisi, joka ei kuitenkaan olisi muodostanut välitöntä sotilaallista uhkaa Suomelle. Puva-joukot voitiin muodostaa joka rauhanajan joukoista tai tasavallan presidentin ja valtioneuvoston päätöksellä kahden nuorimman asepalveluksen suorittaneen ikäluokan re-serviläisistä (kahden ikäluokan joukot), jolloin joukkojen vahvuus olisi ollut yhteensä noin 85 000 sotilasta. Joukkoja suunniteltiin käytettävän pääasiassa Suomen ja Ruotsin välisellä maarajalla, Inarijärven alueella sekä Etelä-Suomen rannikolla ja saaristossa. Puva-joukkoja koskevat järjestelyt pyrittiin yhteensovittamaan yleistä liikekannallepanoa käsittelevään perussuunnitelmaan, mutta toteutus osoittautui kuitenkin varsin hankalaksi. Puva-joukot edellyttivät nimittäin usealla osa-alueella erillissuunnitelmia ja -valmisteluja, jotka kuormittivat erityisesti joukkojen perustamisen toteutuksesta vastanneita sotilaspiirejä. Lisäksi joukkojen ylläpitäminen ja mahdollinen perustaminen havaittiin alentavan Puolustusvoimien yleistä liikekannallepanovalmiutta. Puva-joukoista päätettiin luopua vuonna 1966 ja puolueettomuuden suojaaminen suunniteltiin jatkossa toteuttavan tilanteesta riippuen joko rauhan- tai sodanajan joukoilla.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]