Kansainvälisen ilmailuoikeuden implementointi sotilasilmailussa : erityistarkastelussa EMAR-vaatimukset
Korpela, Ville-Valtteri (2022)
Korpela, Ville-Valtteri
Maanpuolustuskorkeakoulu
Sotataidon laitos
johtaminen
Pro gradu -tutkielma (SM)
2022
Teos on tarkoitettu opetus- ja tutkimus- sekä yksityiseen käyttöön voimassa olevien tekijänoikeuslain säädösten mukaan. Teoksen kaupallinen hyödyntäminen on kielletty
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022080953455
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022080953455
Tiivistelmä
Kansainvälinen ilmailuoikeus keskittyy voimakkaasti siviili-ilmailun edellytysten turvaamiseen ja parantamiseen, kun taas sotilasilmailu on perinteisesti jätetty kansainvälisen ilmailuoikeuden sopimusten ulkopuolelle. Sotilasilmailu on kuitenkin viime vuosina kansainvälistynyt ja kansainvälinen standardointi on edennyt etenkin sotilasilmailun siviili-ilmailun kanssa yhtenevillä osa-alueilla. Erityisesti Euroopan unioni on pyrkinyt lisäämään ilmailun sääntelyyn laajempaa näkökulmaa. Siviili-ilmailussa Euroopan unionille on annettu perussopimusten ja toissijaisuusperiaatteen kautta päätösvalta siviililentoliikenteen osalta. Unioni onkin käyttänyt päätösvaltaansa aktiivisesti antaen muun ohella lentokelpoisuutta koskevia asetuksia, minkä lisäksi se on perustanut Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston, jonka kautta siviili-ilmailun toimintaedellytyksiä on kehitetty turvallisuus edellä. Jäsenvaltioiden kannalta unionin siviili-ilmailua koskevat asetukset ovat velvoittavia, ja ne on myös Suomessa integroitu osaksi kansallista säädöskokoelmaa. Vastaavaa päätösvaltaa Euroopan unionilla ei ole sotilasilmailua koskevissa asioissa. Huolimatta päätösvaltaan liittyvistä rajoitteista Euroopan unionin alainen puolustusvirasto luonnostelee sotilasilma-alusten lentokelpoisuutta koskevia EMAR-vaatimuksia, joihin tässä tutkielmassa syvennytään. EMAR-vaatimusten tavoitteena on yhtenäistää eurooppalaisia standardeja sotilasilmaalusten lentokelpoisuuden osalta ja näin tuottaa muun ohella puolustusteollisuuden kustannussäästöjä lentoturvallisuuden korkea taso säilyttäen. Vaatimukset eivät kuitenkaan ole kansainvälisoikeudellisesti sotilasilmailijoita velvoittavia, vaan kysymys on niin kutsutuista soft law -instrumenteista. Kansainvälisoikeudellisesta asemastaan huolimatta EMAR-vaatimukset implementoidaan Suomessa osana sotilasilmailun viranomaisyksikön antamia määräyksiä. Määräysten kautta kansainvälisestä standardista tulee kansallisessa sotilasilmailussa de facto velvoittava, sillä sotilasilmailussa sotilasilmailuviranomaisen määräykset ovat virkavastuulla noudatettavia. Kyseinen asetelma huomioiden tässä tutkielmassa perehdytään tarkemmin EMAR-vaatimusten implementoinnin toteuttamiseen sekä siihen, mitä etunäkökulmia vaatimusten taustalla on ja millä tavalla nämä etunäkökulmat tulisi implementointiprosessin kuluessa huomioida. Loppupäätelmänä tutkielmassa esitetään, että uudenlaisesta kansainvälisoikeudellisesta luonteestaan johtuen EMAR-vaatimusten implementointi tulisi järjestää harkiten korostaen laajaa puolustushallinnon ja yhteistyötahojen yhteistä valmistelua. Laaja-alaisella osaamisen hyödyntämisellä kyettäisiin varmistamaan, että uudistuksen tavoitteet säilyvät yhtenäisinä Puolustusvoimien tehtävien kanssa. Näin toimiva järjestelmämme ei ulkoapäin muodostuvan paineen seurauksena ohjautuisi suuntaan, joka ei ole kansallisten prioriteettiemme mukainen.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]