Fagervikintie, Inkoo; Museotien kunnossapitosuunnitelma
Pentti, Mikko; Soosalu, Laura (2020-10)
Pentti, Mikko
Soosalu, Laura
Pirkanmaan ELY-keskus
10 / 2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-880-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-880-2
Tiivistelmä
Fagervikin museotie sijaitsee Inkoon kunnan alueella tiellä 1050. Museotiejakso on pituudeltaan 1,1 kilometriä. Museotien länsipää sijoittuu Staravikenin poukaman lounaiskulmaan. Museotie päättyy itäpäässä Barösundintien (yhdystien 1104) liittymään. Museotie on osa Suuren Rantatien valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä (RKY) ja sijaitsee Fagervikin ruukinalueen valtakunnallisesti merkittävässä kulttuuriympäristössä (RKY).
Museokohteena Fagervikintie on helposti saavutettavissa, mitä tukee myös Fagervikin alueen matkailullinen toiminta. Museotien opastaulu sijoittuu kahvilakäytössä olevaa rakennusta vastapäätä ja opastaulun yhteydessä on turvallinen pysäköintimahdollisuus. Tiemiljöön kannalta erityisen merkittävä on Fagervikin kartanon arvokas puusto, joka rajaa tiiviisti kapeaa museotietä. Varsinaisella tiealueella puustoa on vähän, joten viherhoidossa tulee tehdä yhteistyötä Fagervikin kartanon kanssa.
Fagervikintie on liitetty Väyläviraston (silloin Tie- ja vesirakennushallitus) museokohdekokoelmaan vuonna 1982. Päätös on perusteltu sillä, että tie noudattelee Suurta Rantatietä ja tietä ympäröi hyvin säilynyt ruukkimiljöö. Myös myöhemmät perustelut tien museotieasemalle mainitsevat erityisesti Fagervikintien osana Suurta Rantatietä. Tätä kunnossapitosuunnitelmaa laadittaessa on käynyt ilmeiseksi, että perustelu on osittain hatara. Nykyisen Fagervikintien synty ei näyttäisi liittyvän Turun ja Viipurin väliseen pitkään maantieyhteyteen vaan se on enemmänkin liitettävissä Raaseporin linnaläänin paikallisiin hallinnollisiin tarpeisiin. Tie on syntynyt Raaseporin linnan ja Inkoon kirkon väliseksi yhteystieksi luultavasti 1300-lukuun mennessä. Tie mainitaan Jaakko Teitin luettelossa Suomen teistä, mutta maininta on nähtävä hallinnon pyrkimyksenä ohjata liikenne Tammisaaren ja Inkoon kautta kulkevalle tielle, vaikka muista lähteistä tiedetään, että Suuren Rantatien ns. pohjoinen reitti Lohjanharjun kautta pysyi jatkuvasti tien päähaarana.
Fagervikintien suurin historiallinen arvo kytkeytyy Fagervikin ruukkiin, josta 1600- ja 1700-luvuilla muodostui yksi Suomen merkittävimmistä teollisuuslaitoksista. Ruukin 1700-luvun kukoistuskaudella kuningas Kustaa III yöpyi ruukinkartanossa ja 1800-luvun alussa kartanossa vieraili myös keisari Aleksanteri I. Molemmat käyttivät matkallaan Fagervikintietä. 1800-luvulla rautateiden ja höyrylaivaliikenteen kehitys vähensi maanteiden merkitystä. Suomen sisällissodan aikana Hankoon maihinnoussut Saksan Itämeren divisioona lähetti Fagervikin kautta osaston katkaisemaan Helsinkiin johtavan rautatien, mistä johtuen Karjaalla puolustautuvat punaiset joutuivat vetäytymään kohti Hyvinkäätä avaten samalla saksalaisille tien Helsinkiin. 1930-luvulla Fagervikintietä parannettiin osaksi kantatietä 51 Espoosta Hankoon. Tämä tarkoitti museotien alueella lähinnä uuden sillan rakentamista ja tien maltillista leventämistä. Porkkalan vuokraaminen Neuvostoliitolle toisen maailmansodan jälkeen kuitenkin katkaisi yhteyden, joten Fagervikintie on säilynyt pääpiirteiltään 1930-luvun asussa.
Fagervikintie on säilynyt historiallisella linjauksellaan ja edustaa nykyisessä asussaan sekä keskiajalta periytyvää talonpoikien ylläpitämää maantietä, Suomen varhaista teollisuushistoriaa, että 1930-luvun autoliikenteen tarpeisiin parannettua tieverkostoa. Museaalisesta näkökulmasta katsottuna tien kunto on hyvä, mutta käyttäjien näkökulmasta sitä on syytä kunnostaa kunnossapitosuunnitelman mukaisesti. Toimenpiteillä pyritään korostamaan tien ja sen ympäristön tulkittavuutta, sekä parantamaan tien käytettävyyttä ja liikenneturvallisuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä tien ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi sekä tienpitäjän että maanomistajan näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja tien mahdolliselle korjaukselle. Alueurakkaan sisällytettävät hoitotoimenpiteet on esitetty tiivistetysti työkohtaisessa tarkennuksessa ja kohdekortissa.
Saavutettavuus tarkistettu.
Museokohteena Fagervikintie on helposti saavutettavissa, mitä tukee myös Fagervikin alueen matkailullinen toiminta. Museotien opastaulu sijoittuu kahvilakäytössä olevaa rakennusta vastapäätä ja opastaulun yhteydessä on turvallinen pysäköintimahdollisuus. Tiemiljöön kannalta erityisen merkittävä on Fagervikin kartanon arvokas puusto, joka rajaa tiiviisti kapeaa museotietä. Varsinaisella tiealueella puustoa on vähän, joten viherhoidossa tulee tehdä yhteistyötä Fagervikin kartanon kanssa.
Fagervikintie on liitetty Väyläviraston (silloin Tie- ja vesirakennushallitus) museokohdekokoelmaan vuonna 1982. Päätös on perusteltu sillä, että tie noudattelee Suurta Rantatietä ja tietä ympäröi hyvin säilynyt ruukkimiljöö. Myös myöhemmät perustelut tien museotieasemalle mainitsevat erityisesti Fagervikintien osana Suurta Rantatietä. Tätä kunnossapitosuunnitelmaa laadittaessa on käynyt ilmeiseksi, että perustelu on osittain hatara. Nykyisen Fagervikintien synty ei näyttäisi liittyvän Turun ja Viipurin väliseen pitkään maantieyhteyteen vaan se on enemmänkin liitettävissä Raaseporin linnaläänin paikallisiin hallinnollisiin tarpeisiin. Tie on syntynyt Raaseporin linnan ja Inkoon kirkon väliseksi yhteystieksi luultavasti 1300-lukuun mennessä. Tie mainitaan Jaakko Teitin luettelossa Suomen teistä, mutta maininta on nähtävä hallinnon pyrkimyksenä ohjata liikenne Tammisaaren ja Inkoon kautta kulkevalle tielle, vaikka muista lähteistä tiedetään, että Suuren Rantatien ns. pohjoinen reitti Lohjanharjun kautta pysyi jatkuvasti tien päähaarana.
Fagervikintien suurin historiallinen arvo kytkeytyy Fagervikin ruukkiin, josta 1600- ja 1700-luvuilla muodostui yksi Suomen merkittävimmistä teollisuuslaitoksista. Ruukin 1700-luvun kukoistuskaudella kuningas Kustaa III yöpyi ruukinkartanossa ja 1800-luvun alussa kartanossa vieraili myös keisari Aleksanteri I. Molemmat käyttivät matkallaan Fagervikintietä. 1800-luvulla rautateiden ja höyrylaivaliikenteen kehitys vähensi maanteiden merkitystä. Suomen sisällissodan aikana Hankoon maihinnoussut Saksan Itämeren divisioona lähetti Fagervikin kautta osaston katkaisemaan Helsinkiin johtavan rautatien, mistä johtuen Karjaalla puolustautuvat punaiset joutuivat vetäytymään kohti Hyvinkäätä avaten samalla saksalaisille tien Helsinkiin. 1930-luvulla Fagervikintietä parannettiin osaksi kantatietä 51 Espoosta Hankoon. Tämä tarkoitti museotien alueella lähinnä uuden sillan rakentamista ja tien maltillista leventämistä. Porkkalan vuokraaminen Neuvostoliitolle toisen maailmansodan jälkeen kuitenkin katkaisi yhteyden, joten Fagervikintie on säilynyt pääpiirteiltään 1930-luvun asussa.
Fagervikintie on säilynyt historiallisella linjauksellaan ja edustaa nykyisessä asussaan sekä keskiajalta periytyvää talonpoikien ylläpitämää maantietä, Suomen varhaista teollisuushistoriaa, että 1930-luvun autoliikenteen tarpeisiin parannettua tieverkostoa. Museaalisesta näkökulmasta katsottuna tien kunto on hyvä, mutta käyttäjien näkökulmasta sitä on syytä kunnostaa kunnossapitosuunnitelman mukaisesti. Toimenpiteillä pyritään korostamaan tien ja sen ympäristön tulkittavuutta, sekä parantamaan tien käytettävyyttä ja liikenneturvallisuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä tien ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi sekä tienpitäjän että maanomistajan näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja tien mahdolliselle korjaukselle. Alueurakkaan sisällytettävät hoitotoimenpiteet on esitetty tiivistetysti työkohtaisessa tarkennuksessa ja kohdekortissa.
Saavutettavuus tarkistettu.
Kokoelmat
- Raportteja [1084]