Saviselkä-Piippola-tie, Kärsämäki, Siikalatva ; Museotien kunnossapitosuunnitelma
Pentti, Mikko; Soosalu, Laura (2020-10)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Pentti, Mikko
Soosalu, Laura
Pirkanmaan ELY-keskus
10 / 2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-881-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-881-9
Tiivistelmä
Saviselkä-Piippola-museotie sijaitsee Kärsämäen ja Siikalatvan kuntien alueella tiellä 8000. Museotiejakso on pituudeltaan 23,8 kilometriä. Museotien pohjoispää sijoittuu Piippolan taajamaan. Museotie päättyy eteläpäässä valtatiehen 28. Saviselkä-Piippola-tien pohjoispää sijoittuu Lamujokivarren valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY). Museokohteena Saviselkä-Piippola-tie on helposti saavutettavissa. Nykyisten opastaulujen lisäksi museotien varteen ehdotetaan uutta opastaulua Vähä Lamujärven alueelle.
Saviselkä-Piippola-tie otettiin museokohteeksi 1982. Keski-Pohjanmaan ja Oulun piirien yhteisissä ehdotuksissa todetaan, että ensimmäinen Pohjois-Pohjanmaan jokivarsien välinen poikittaistie rakennettiin senaatin päätöksellä 1825 Kärsämäen ja Piippolan välille, tie otettiin valtion ylläpidettäväksi 1920 ja se oli osana valtatietä 4 vuoteen 1953. Oulun piirin esityksestä myöhempiin päätöksiin siirtyi virheellinen käsitys, että Saviselkä-Piippola-tie olisi osa Oulu-Kuopio-maantietä. Saviselkä-Piippola-tie on rakennettu alkuperäisessä muodossaan vuosien 1825 ja 1840 välisenä aikana. Tie parannettiin pitäjäntieksi Lamun kylän ja Piippolan kirkonkylän välisen kylätien ja Kärsämäeltä Oulu-Kuopio-maantielle johtaneen talvitien pohjalta ja se on osa Pohjois-Pohjanmaan jokilaaksojen latvaosat yhdistänyttä 1800-luvun puolivälissä rakennettua poikittaistietä. Tieyhteys on pakostakin voinut syntyä vasta Oulu-Kuopio-maantien rakentamisen jälkeen. Saviselkä-Piippola-tien rakentaminen liittyy Oulun läänin yleiseen kehitykseen 1800-luvun alkupuoliskolla. Tähän aikaan läänin hevosten määrä lähes kaksinkertaistui ja yleisten teiden määrä yli kaksinkertaistui. Liikenteellisesti Pohjois-Pohjanmaan sisämaa jäi 1800-luvun lopulla uusien liikennemuotojen, kuten rautateiden ja höyrylaivaliikenteen muodostaman verkon ulkopuolelle ja paikallisesti maanteillä oli suuri merkitys.
Saviselkä-Piippola-museotien merkitys valtakunnallisesti arvokkaana museotiekohteena liittyy tien parantamiseen 1930-luvun lopulla osaksi valtatietä 4. Väyläviraston museotiekohteiden joukossa Saviselkä-Piippola-tie on parhaiten säilynyt esimerkki toista maailmansotaa edeltäneen ajan valtateistä. Tie on koko pituudeltaan parannettu ja suurelta osin oikaistu 1930-luvun lopulla. Lisäksi museotiellä on säilynyt silta ja siltarumpu, jotka molemmat on rakennettu näiden parannustöiden yhteydessä. Kaivosojan silta on perinteisellä tekniikalla betonilaatalle perustetuille maatuille rakennettu kiviholvisilta, joka kuvastaa merkittävää alueellista sillanrakennusperinnettä. Liejuojan siltarumpu on rakennettu kivisille maatuille, mutta tähän aikaan modernilla teräsbetonikannella.
Tien kunto on hyvä, mutta sitä on syytä kehittää kunnossapitosuunnitelman mukaisesti. Toimenpiteillä pyritään korostamaan tien ja sen ympäristön tulkittavuutta, sekä parantamaan tien käytettävyyttä ja liikenneturvallisuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä tien ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi sekä tienpitäjän että maanomistajan näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja tien mahdolliselle korjaukselle. Alueurakkaan sisällytettävät hoitotoimenpiteet on esitetty tiivistetysti työkohtaisessa tarkennuksessa ja kohdekortissa.
Saavutettavuus tarkistettu.
Saviselkä-Piippola-tie otettiin museokohteeksi 1982. Keski-Pohjanmaan ja Oulun piirien yhteisissä ehdotuksissa todetaan, että ensimmäinen Pohjois-Pohjanmaan jokivarsien välinen poikittaistie rakennettiin senaatin päätöksellä 1825 Kärsämäen ja Piippolan välille, tie otettiin valtion ylläpidettäväksi 1920 ja se oli osana valtatietä 4 vuoteen 1953. Oulun piirin esityksestä myöhempiin päätöksiin siirtyi virheellinen käsitys, että Saviselkä-Piippola-tie olisi osa Oulu-Kuopio-maantietä. Saviselkä-Piippola-tie on rakennettu alkuperäisessä muodossaan vuosien 1825 ja 1840 välisenä aikana. Tie parannettiin pitäjäntieksi Lamun kylän ja Piippolan kirkonkylän välisen kylätien ja Kärsämäeltä Oulu-Kuopio-maantielle johtaneen talvitien pohjalta ja se on osa Pohjois-Pohjanmaan jokilaaksojen latvaosat yhdistänyttä 1800-luvun puolivälissä rakennettua poikittaistietä. Tieyhteys on pakostakin voinut syntyä vasta Oulu-Kuopio-maantien rakentamisen jälkeen. Saviselkä-Piippola-tien rakentaminen liittyy Oulun läänin yleiseen kehitykseen 1800-luvun alkupuoliskolla. Tähän aikaan läänin hevosten määrä lähes kaksinkertaistui ja yleisten teiden määrä yli kaksinkertaistui. Liikenteellisesti Pohjois-Pohjanmaan sisämaa jäi 1800-luvun lopulla uusien liikennemuotojen, kuten rautateiden ja höyrylaivaliikenteen muodostaman verkon ulkopuolelle ja paikallisesti maanteillä oli suuri merkitys.
Saviselkä-Piippola-museotien merkitys valtakunnallisesti arvokkaana museotiekohteena liittyy tien parantamiseen 1930-luvun lopulla osaksi valtatietä 4. Väyläviraston museotiekohteiden joukossa Saviselkä-Piippola-tie on parhaiten säilynyt esimerkki toista maailmansotaa edeltäneen ajan valtateistä. Tie on koko pituudeltaan parannettu ja suurelta osin oikaistu 1930-luvun lopulla. Lisäksi museotiellä on säilynyt silta ja siltarumpu, jotka molemmat on rakennettu näiden parannustöiden yhteydessä. Kaivosojan silta on perinteisellä tekniikalla betonilaatalle perustetuille maatuille rakennettu kiviholvisilta, joka kuvastaa merkittävää alueellista sillanrakennusperinnettä. Liejuojan siltarumpu on rakennettu kivisille maatuille, mutta tähän aikaan modernilla teräsbetonikannella.
Tien kunto on hyvä, mutta sitä on syytä kehittää kunnossapitosuunnitelman mukaisesti. Toimenpiteillä pyritään korostamaan tien ja sen ympäristön tulkittavuutta, sekä parantamaan tien käytettävyyttä ja liikenneturvallisuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä tien ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi sekä tienpitäjän että maanomistajan näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja tien mahdolliselle korjaukselle. Alueurakkaan sisällytettävät hoitotoimenpiteet on esitetty tiivistetysti työkohtaisessa tarkennuksessa ja kohdekortissa.
Saavutettavuus tarkistettu.
Kokoelmat
- Raportteja [1084]