"Pannaan kivet kulmiin ja mitataan tontti kun keritään" : Maarian seurakunnan ja kunnan suhtautuminen Raunistulan esikaupunkialueeseen vuosina 1875–1939
Siivonen, Kristiina (2007)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Siivonen, Kristiina
Siirtolaisuusinstituutti
2007
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201215100678
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201215100678
Kuvaus
1. Johdanto
1.1 Esikaupunkialueiden synty Suomessa
1.2 Aiempi esikaupunkitutkimus
1.3 Tutkimusmenetelmät
1.4 Rajaus, kysymykset ja lähteet
2. Maarian kylästä taajaväkiseksi
2.1 Maarian teollisuus ja esikaupungin väestö
2.2 Raunistulassa syntyi monenlaista toimintaa
2.3 Kissanhännän veto Raunistulasta
3. ”Siveys ei ole niin hyvä kuin suotaisiin”, esikaupunki seurakunnan alueena
3.1 Seurakuntien tehtäväkenttä muuntuu Maariassakin
3.2 Juoppoutta ja nimilistoja aviottomista pareista Raunistulassa
3.3 Piispankertomusten huolena koko yhteisön lisäksi esikaupungin nuoriso
3.4 ”Tähän asti on Herra meitä auttanut”- Raunistulan rukoushuoneyhdistys
3.5 Myönteisen suhtautumisen taustalla palkkauskysymys?
4. ”Hätäaputöitä järjestetään, jos suinkin pystytään”, kunnan suhtautuminen Raunistulaan
4.1 Kuntien tehtävät ja lainsäädäntö
4.2 Maarian tilallisilla valta kuntakokouksissa, esikaupunkilaisillakin halu vaikuttaa
4.3 Kunnan asioiden hoito laajenee, vapaaehtoiseen valtuustoon mukaan taajaväkisiä
4.4 Raunistulalaisten osallistuminen kunnan päätöksentekoon tulee tavaksi toimia
4.4.1 Työttömyys uhkana koko kunnalle
4.4.2 Raunistulan valaistuksesta
4.4.3 Pitäjänkomitea Sydän-Maariaa turvaamaan
5. Raunistulasta yhdyskunta emäpitäjän helmaan
5.1 Maarian seurakunnasta ja kunnan muodostuksesta taajaväkiseen yhdyskuntaan
5.2 Valtuustoaikaan uudelle vuosisadalle
5.3 Taajaväkiset Maariassa Ginzburgin teorian valossa
Lähteet
Liitteet.
1.1 Esikaupunkialueiden synty Suomessa
1.2 Aiempi esikaupunkitutkimus
1.3 Tutkimusmenetelmät
1.4 Rajaus, kysymykset ja lähteet
2. Maarian kylästä taajaväkiseksi
2.1 Maarian teollisuus ja esikaupungin väestö
2.2 Raunistulassa syntyi monenlaista toimintaa
2.3 Kissanhännän veto Raunistulasta
3. ”Siveys ei ole niin hyvä kuin suotaisiin”, esikaupunki seurakunnan alueena
3.1 Seurakuntien tehtäväkenttä muuntuu Maariassakin
3.2 Juoppoutta ja nimilistoja aviottomista pareista Raunistulassa
3.3 Piispankertomusten huolena koko yhteisön lisäksi esikaupungin nuoriso
3.4 ”Tähän asti on Herra meitä auttanut”- Raunistulan rukoushuoneyhdistys
3.5 Myönteisen suhtautumisen taustalla palkkauskysymys?
4. ”Hätäaputöitä järjestetään, jos suinkin pystytään”, kunnan suhtautuminen Raunistulaan
4.1 Kuntien tehtävät ja lainsäädäntö
4.2 Maarian tilallisilla valta kuntakokouksissa, esikaupunkilaisillakin halu vaikuttaa
4.3 Kunnan asioiden hoito laajenee, vapaaehtoiseen valtuustoon mukaan taajaväkisiä
4.4 Raunistulalaisten osallistuminen kunnan päätöksentekoon tulee tavaksi toimia
4.4.1 Työttömyys uhkana koko kunnalle
4.4.2 Raunistulan valaistuksesta
4.4.3 Pitäjänkomitea Sydän-Maariaa turvaamaan
5. Raunistulasta yhdyskunta emäpitäjän helmaan
5.1 Maarian seurakunnasta ja kunnan muodostuksesta taajaväkiseen yhdyskuntaan
5.2 Valtuustoaikaan uudelle vuosisadalle
5.3 Taajaväkiset Maariassa Ginzburgin teorian valossa
Lähteet
Liitteet.
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan, miten Maarian seurakunnan ja kunnan päättäjät suhtautuivat esikaupungiksi muuttuvaan Raunistulaan ja sen asukkaihin vuosina 1875–1939, sekä muuttuiko suhtautuminen näiden vuosikymmenten aikana.
Aikaisempi tämän aiheen historiantutkimus on perustunut osin sille ajatukselle, että esikaupunkialueille ”jouduttiin” muuttamaan. Samalla niihin kasautui yhteiskunnan huono-osaisin aines. Tällöin näkökulma on ollut kaupunkilähtöinen. Tässä tutkimuksessa lähtökohtana on ollut katsoa asiaa toisesta suunnasta, eli sen maalaiskunnan puolelta, johon esikaupunki kasvoi. Tämä uusi näkökulma on osaltaan rikkonut sitä mielikuvaa, joka Suomessa on ollut vallalla esikaupunkien elämän ja väestön suhteen.
Aikaisempi tämän aiheen historiantutkimus on perustunut osin sille ajatukselle, että esikaupunkialueille ”jouduttiin” muuttamaan. Samalla niihin kasautui yhteiskunnan huono-osaisin aines. Tällöin näkökulma on ollut kaupunkilähtöinen. Tässä tutkimuksessa lähtökohtana on ollut katsoa asiaa toisesta suunnasta, eli sen maalaiskunnan puolelta, johon esikaupunki kasvoi. Tämä uusi näkökulma on osaltaan rikkonut sitä mielikuvaa, joka Suomessa on ollut vallalla esikaupunkien elämän ja väestön suhteen.