Mammors upplevelser av amningsbesvikelse

Abstract

Syftet med denna studie är att ur mammors perspektiv få ökad förståelse för varför amningen slutade tidigare än mammorna önskade sig och därmed orsakade amningsbesvikelse. Frågeställningarna är: 1. Hur upplevde mammorna amningsbesvikelsen? 2. Hur kan man stöda ammande mammor bättre för att amningsbesvikelse inte skulle uppkomma? Den teoretiska referensramen består av Erikssons teori om lidande och den ontologiska hälsomodellen. Studien har en kvalitativ ansats. Som datainsamlingsmetod användes semistrukturerad intervju och data analyserades med innehållsanalys. Deltagarna till studien rekryterades via Imetyksen tuki rys Facebook-sida. Åtta mammor som upplevt amningsbesvikelse deltog i studien. I resultaten framkommer det att amningsbesvikelse hade påverkningar på hur deltagarna upplevde sig som mammor samt medförde en del begränsningar på deras sociala liv. Deltagarna upplevde sig som dåliga mammor, kände misslyckande och skuld över att amningen inte lyckades som de ville. Det framkommer också att amningsbesvikelsen inte var i fokus utan för deltagarna kändes det att deras upplevelse bagatelliserades och bortförklarades. De upplevde att de inte fick hjälp med att bearbeta sin besvikelse från rådgivningen, däremot upplevde de att de fått stöd och tröst från kamratstödet. För att amningsbesvikelsen kunde ha undgåtts skulle deltagarna ha önskat mer förberedelse för amningen och adekvatare handledning. Deltagarna upplevde att de inte hade tillräckligt med kunskap om amningen innan amningen började och de kände också att deras attityder kanske var lite naiva inför amningen, de var oförberedda på att det kunde uppkomma problem med amningen. De kände också att amning inte diskuterades tillräckligt på rådgivningen. Deltagarna upplevde att de inte fick tillräckligt med handledning och den handledning de fick var oklar och stundvis inte enhetlig. Deltagarna upplevde att de inte blev tagna på allvar med sina känslor vid amningsbesvikelsen. Slutligen kan man konstatera att en adekvat amningshandledning skulle stöda en lyckad amning och därmed öka mammornas välbefinnande.

---------- The purpose of this study was to gain an increased understanding from the mothers' perspective of why breastfeeding stopped earlier than the mothers wanted and thus caused breastfeeding disappointment. The questions were: 1. How did the mothers experience breastfeeding disappointment? 2. How can breastfeeding mothers get better support so that breastfeeding disappointment does not arise? The theoretical frame of reference consists of Eriksson’s theory of suffering and the ontological health model. The study has a qualitative approach. A semi-structured interview was used as the data collection method and the data was analyzed with content analysis. The participants in the study were recruited via Imetyksen tuki ry’s Facebook page. Eight mothers who had experienced breastfeeding disappointment participated in the study. The results showed that breastfeeding disappointment had an effect on how they experienced themselves as mothers and implied some restrictions on their social life. They experienced themselves as bad mothers, felt failure and guilt over the fact that breastfeeding did not succeed as they wanted. It also appears that breastfeeding disappointment was not in focus, it felt that their experience was downplayed and explained away. They felt that they did not receive help in processing their disappointment from the child health clinic, but received support and comfort from peer support. In order to avoid breastfeeding disappointment, the participants would have wanted more preparation for breastfeeding and more adequate supervision. They felt that they did not have enough knowledge about breastfeeding and were unprepared for the fact that there could be problems with breastfeeding. They felt that breastfeeding was not sufficiently discussed at the child health clinic. The participants felt that they did not receive enough guidance or that the guidance was unclear and at times not uniform. Finally, it can be stated that an adequate breastfeeding guide would support successful breastfeeding and thereby increase the mothers’ well-being.

---------- Tutkimuksen tarkoitus oli saada ymmärrystä äitien näkökulmasta siitä miksi imetys päättyi aikaisemmin kuin olisivat toivoneet ja sen myötä aiheutti äideille imetyspettymyksen. Tutkimuskysymykset olivat 1. Miten äidit kokivat imetyspettymyksen ja 2. Miten imettäviä äitejä voisi tukea paremmin niin että imetyspettymykseltä vältyttäisiin. Teoreettiset lähtökohdat koostuivat Erikssonin teoriasta kärsivästä ihmisestä ja ontologisesta terveysmallista. Laadullista menetelmää käytettiin tutkimuksen tekemiseen. Aineiston keruu tehtiin semistrukturoidulla haastattelulla ja aineisto analysointiin sisällysanalysoinilla. Osallistujia rekrytoitiin Imetyksen tuki ryn facebook-sivulla. Osallistujamäärä oli kahdeksan äitiä jotka olivat kokeneet imetyspettymyksen. Tuloksista selviää että imetyspettymyksellä on vaikutuksia siihen miten äidit näkevät itsensä äitinä ja sillä oli myös vaikutteita äitien sosiaaliseen elämään. Äidit kokivat itsensä huonoksi äidiksi, tunsivat epäonnistuneensa ja kokivat syyllisyyden tunnetta siitä että imetys ei onnistunut toivotulla tavalla. Äidit kokivat että imetyspettymys ei ollut keskiössä vaan äitien kokemuksia vähäteltiin ja yritettiin selitellä. Näin ollen he kokivat että eivät saaneet riittävästi tukea neuvolasta käsitellä imetyspettymystä. Äidit kokivat että olivat saaneet tukea ja lohtua vertaistuesta imetyspettymykselle. Jotta imetyspettymykseltä olisi vältytty äidit olisivat kaivanneet enemmän valmistautumista imetykseen ja selkeämpää ohjausta. Äidit kokivat että heillä ei ollut riittävästi tietoa imetyksestä ennen imetyksen alkua, he myös kokivat että asenteet imetystä kohtaan olivat olleet hieman naiivit ja he eivät olleet valmistuneita siihen että imetyksen kanssa voisi tulla ongelmia. He myös kokivat että imetyksestä ei keskusteltu riittävästi neuvolassa. Äidit kokivat että eivät saaneet riittävästi ohjausta imetykseen, he kokivat ohjauksen minkä saivat ajoittain sekavaksi ja ei yhdenmukaiseksi. Äidit kokivat että heidän tuntemuksia imetyspettymyksestä ei otettu tosissaan. Lopuksi voi todeta että asianmukainen imetysohjaus tukisi onnistunutta imetystä ja täten lisäisi äitien hyvinvointia.