Brittien maaoperaatiot Falklandin ja Persianlahden sodissa
Jouko, Petteri (1998)
Jouko, Petteri
Maanpuolustuskorkeakoulu
Sotahistoria
Yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijan diplomityö
Yleisesikuntaupseerikurssi 45
Maanpuolustuskorkeakoulu
1998
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019103035819
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019103035819
Tiivistelmä
Iso-Britannian asevoimat ovat osallistuneet viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kahteen varsin erilaiseen sotaan. Falklandin sotaa vuonna 1982 on usein kuvattu viimeiseksi brittien viimeiseksi siirtomaasodaksi, kun taas Persianlahden sotaa vuonna 1991 on kuvattu ensimmäiseksi informaatiosodaksi. Tutkimuksen päämääränä on ollut selvittää brittiläisen operaatiotaidon ja taktiikan keskeiset piirteet näissä sodissa. Tärkeimpiä tutkimusta ohjanneita kysymyksiä on ollut:
- Millaisia joukkoja britit käyttivät maasotatoimissaan, ja mikä oli näiden joukkojen suorituskyky ?
- Mikä oli kuninkaallisen laivaston ja kuninkaallisten ilmavoimien sekä aselaji- ja huoltojoukkojen merkitys maasotatoimille ?
- Miten brittien operatiivis-taktiset periaatteet kehittyivät Falklandin sodan ja Persianlahden sodan välillä, ja miten Falklandin sodan kokemukset vaikuttivat kehitykseen ?
Tutkimus on tehty kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa on selvitetty sotatapahtumat molemmissa sodissa ja kartoitettu sotiin osallistuneet joukot. Toisessa vaiheessa on pyritty muodostamaan kuva sodissa noudatetusta operaatiotaidosta ja taktiikasta sekä puolustushaarojen, huollon ja aselajien merkityksestä sotatoimiin. Lisäksi on tarkasteltu operatiivis taktisten periaatteiden kehittymistä sotien välillä ja Falklandin sodan kokemuksien vaikutusta tähän kehitykseen. Kolmannessa vaiheessa on vertailtu ja analysoitu sodissa käytettyä operaatiotaitoa ja taktiikkaa sekä puolustushaarojen, aselajien ja huollon osuutta maasotatoimissa. Analyysissä on pyritty löytämään mahdollisia yhteisiä tekijöitä sekä arvioimaan millä tavalla Falklandin sodan kokemuksia hyödynnettiin Persianlahdella. Molemmissa sodissa briteillä oli vastustajiaan paremmin koulutetut joukot. Falklandeilla joukkojen rungon muodostivat hyvin koulutetut laskuvarjo- ja merijalkaväkijoukot, kun taas Persianlahdelle britit lähettivät parhaiten varustetut panssarijoukkonsa. Juuri joukkojen korkea koulutustaso, jota ylläpidettiin jatkuvalla harjoittelulla, olikin eräs tärkeimmistä syistä brittien sodissa menestymiseen.
Kuninkaallisen laivaston tuen merkitys korostui erityisesti Falklandin sodassa, joka oli itseasiassa merisota. Persianlahdella laivaston osuus ei ollut merkittävä, koska sotatoimialueella oli Yhdysvaltojen laivasto, eikä Irakin laivasto edes yrittänyt taistella sitä vastaan muuten kuin merisuluttein.
Kuninkaallisten ilmavoimien tärkeimpänä tehtävänä molemmissa sodissa oli kuljetukset. Vaikka kuninkaalliset ilmavoimat osallistuikin Persianlahdella Irakin vastaisiin pommituksiin, oli tuen merkitys maaoperaatioiden kannalta melko pieni. Huollon merkitys korostui molemmissa sodissa. Falklandeilla maaoperaatiot hidastuivat liian heikon huoltojärjestelmän vuoksi. Britit huomioivat tämän Persianlahdella, missä ylivoimaisesti suurin osa brittien joukoista oli huoltojoukkoja. Tämä mahdollisti miltei yhtäjaksoisen hyökkäyksen. Epäsuoran tulen kannalta tarkasteltuna sodat olivat kuin eri aikakausilta. Falklandeilla tykistön käyttö oli hajautettua, kun taas Persianlahdella tykistöä käytettiin keskitetysti. Muutokseen ei ollut syynä niinkään Falklandin kokemukset vaan FOF A-opin käyttöönotto 1980-luvun lopulla.
Molemmissa sodissa britit osasivat käyttää olosuhteita vastustajiaan paremmin hyväkseen. Erityisesti pimeän hyväksikäyttö oli briteille tyypillistä. Painopisteen britit pyrkivät luomaan molemmissa sodissa pikemminkin tulella kuin joukkojen määrällä. Hyökkäyksissään britit pyrkivät yllätykseen sekä harhauttamalla että salaamalla hyökkäysvalmistelunsa.
Britit ottivat sodan operatiivisen tason käyttöönsä 1980-luvulla virallistaen sen maavoimiensa doktriinissa vuonna 1989. Falklandin sodan kokemuksilla ei ollut juurikaan merkitystä tähän kehitykseen, koska britit itsekin arvioivat sodan olleen eräänlainen sivuepisodi. Sensijaan Yhdysvalloissa alkaneilla uudistuksilla, jotka huipentuivat FOF A-taisteluopin käyttöönottoon Euroopassa, oli erittäin suuri merkitys.
Kirjallisuuslähteitä on ollut käytössä runsaasti. Tärkeimpinä lähteinä Falklandin sodan osalta ovat olleet Martin Middlebrookin "Task Force" ja Julian Thompsonin "No Picnic". Persianlahden sodan osalta merkittävimmät lähteet ovat olleet Nigel Pearcen "The Shield and the Sabre" ja Martin Whiten "Gulf Logistics". Tarkasteltaessa operatiivis-taktisten periaatteiden kehittymistä sotien välillä on lähteenä käytetty Colin Mclnnesin teosta "Hot War, Cold War. The British Army's Way in Warfare 1945 - 1995."
- Millaisia joukkoja britit käyttivät maasotatoimissaan, ja mikä oli näiden joukkojen suorituskyky ?
- Mikä oli kuninkaallisen laivaston ja kuninkaallisten ilmavoimien sekä aselaji- ja huoltojoukkojen merkitys maasotatoimille ?
- Miten brittien operatiivis-taktiset periaatteet kehittyivät Falklandin sodan ja Persianlahden sodan välillä, ja miten Falklandin sodan kokemukset vaikuttivat kehitykseen ?
Tutkimus on tehty kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa on selvitetty sotatapahtumat molemmissa sodissa ja kartoitettu sotiin osallistuneet joukot. Toisessa vaiheessa on pyritty muodostamaan kuva sodissa noudatetusta operaatiotaidosta ja taktiikasta sekä puolustushaarojen, huollon ja aselajien merkityksestä sotatoimiin. Lisäksi on tarkasteltu operatiivis taktisten periaatteiden kehittymistä sotien välillä ja Falklandin sodan kokemuksien vaikutusta tähän kehitykseen. Kolmannessa vaiheessa on vertailtu ja analysoitu sodissa käytettyä operaatiotaitoa ja taktiikkaa sekä puolustushaarojen, aselajien ja huollon osuutta maasotatoimissa. Analyysissä on pyritty löytämään mahdollisia yhteisiä tekijöitä sekä arvioimaan millä tavalla Falklandin sodan kokemuksia hyödynnettiin Persianlahdella. Molemmissa sodissa briteillä oli vastustajiaan paremmin koulutetut joukot. Falklandeilla joukkojen rungon muodostivat hyvin koulutetut laskuvarjo- ja merijalkaväkijoukot, kun taas Persianlahdelle britit lähettivät parhaiten varustetut panssarijoukkonsa. Juuri joukkojen korkea koulutustaso, jota ylläpidettiin jatkuvalla harjoittelulla, olikin eräs tärkeimmistä syistä brittien sodissa menestymiseen.
Kuninkaallisen laivaston tuen merkitys korostui erityisesti Falklandin sodassa, joka oli itseasiassa merisota. Persianlahdella laivaston osuus ei ollut merkittävä, koska sotatoimialueella oli Yhdysvaltojen laivasto, eikä Irakin laivasto edes yrittänyt taistella sitä vastaan muuten kuin merisuluttein.
Kuninkaallisten ilmavoimien tärkeimpänä tehtävänä molemmissa sodissa oli kuljetukset. Vaikka kuninkaalliset ilmavoimat osallistuikin Persianlahdella Irakin vastaisiin pommituksiin, oli tuen merkitys maaoperaatioiden kannalta melko pieni. Huollon merkitys korostui molemmissa sodissa. Falklandeilla maaoperaatiot hidastuivat liian heikon huoltojärjestelmän vuoksi. Britit huomioivat tämän Persianlahdella, missä ylivoimaisesti suurin osa brittien joukoista oli huoltojoukkoja. Tämä mahdollisti miltei yhtäjaksoisen hyökkäyksen. Epäsuoran tulen kannalta tarkasteltuna sodat olivat kuin eri aikakausilta. Falklandeilla tykistön käyttö oli hajautettua, kun taas Persianlahdella tykistöä käytettiin keskitetysti. Muutokseen ei ollut syynä niinkään Falklandin kokemukset vaan FOF A-opin käyttöönotto 1980-luvun lopulla.
Molemmissa sodissa britit osasivat käyttää olosuhteita vastustajiaan paremmin hyväkseen. Erityisesti pimeän hyväksikäyttö oli briteille tyypillistä. Painopisteen britit pyrkivät luomaan molemmissa sodissa pikemminkin tulella kuin joukkojen määrällä. Hyökkäyksissään britit pyrkivät yllätykseen sekä harhauttamalla että salaamalla hyökkäysvalmistelunsa.
Britit ottivat sodan operatiivisen tason käyttöönsä 1980-luvulla virallistaen sen maavoimiensa doktriinissa vuonna 1989. Falklandin sodan kokemuksilla ei ollut juurikaan merkitystä tähän kehitykseen, koska britit itsekin arvioivat sodan olleen eräänlainen sivuepisodi. Sensijaan Yhdysvalloissa alkaneilla uudistuksilla, jotka huipentuivat FOF A-taisteluopin käyttöönottoon Euroopassa, oli erittäin suuri merkitys.
Kirjallisuuslähteitä on ollut käytössä runsaasti. Tärkeimpinä lähteinä Falklandin sodan osalta ovat olleet Martin Middlebrookin "Task Force" ja Julian Thompsonin "No Picnic". Persianlahden sodan osalta merkittävimmät lähteet ovat olleet Nigel Pearcen "The Shield and the Sabre" ja Martin Whiten "Gulf Logistics". Tarkasteltaessa operatiivis-taktisten periaatteiden kehittymistä sotien välillä on lähteenä käytetty Colin Mclnnesin teosta "Hot War, Cold War. The British Army's Way in Warfare 1945 - 1995."
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]