Kyberelektronisten menetelmien soveltuvuus lennokkien torjuntaan lentotukikohdassa

Abstract

Lennokkien määrä lisääntyy jatkuvasti, jolloin todennäköisyys tahattomalle haitan aiheuttamiselle joko sotilas- tai siviili-ilmailulle kasvaa. Tämän lisäksi on huomioitava mahdollinen tahallinen lentoliikenteen häirintä, tiedustelu tai rikollinen toiminta, joka voi kohdistua lentotukikohtaan. Lainsäädäntö ei vielä anna viranomaisille kovin laajoja oikeuksia lennokintorjuntaan, mutta tilanne on muuttumassa.

Nykyiset lennokintorjuntajärjestelmät luottavat pitkälti joko häirintään tai kybervaikuttamiseen, mutta eivät niiden yhteistoimintaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä etuja yhteistoiminnalla voitaisiin saavuttaa lennokkien torjunnassa lentotukikohdassa. Aihetta on käsitelty sekä lentoturvallisuuden, että operaatioturvallisuuden näkökulmasta.

Pääasiallinen saavutettava etu on lennokin torjunnan hallittavuus, jolloin itse torjunta ei aiheuta suurempaa harmia kuin torjuttava lennokki. Mahdollisia lieveilmiöitä ovat yleisesti käytössä olevien radiotaajuuksien häiriöt, putoavan lennokin aiheuttamat vahingot ja tulipalot.