Samankaltaistuuko ikäihmisten köyhyys? Näkökulmia 75-84 -vuotiainen naisten ja miesten pienituloisuuteen
Riihelä, Marja; Rantala, Juha; Kuivalainen, Susan; Pyy-Martikainen, Marjo (2019-04-12)
Lataukset:
Riihelä, Marja
Rantala, Juha
Kuivalainen, Susan
Pyy-Martikainen, Marjo
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Eläketurvakeskus, Kelan tutkimus ja Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta
12.04.2019
Kuvaus
nonPeerReviewed
Tiivistelmä
Sukupuolten välinen tasa-arvo on keskeinen arvo suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka ikäihmisten kohdalla sukupuolten väliset pienituloisuusasteet ovat lähentyneet, on 75–84-vuotiaiden naisten pienituloisuusaste selvästi korkeampi kuin saman ikäisten miesten. Artikkelissa ikäihmisten pienituloisuutta analysoidaan kolmesta sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvästä näkökulmasta. Sukupuolten välinen tasa-arvo on keskeinen arvo suomalaisessa yhteiskunnassa ja pohjoismaisen hyvinvointimallin perusarvo. Eläkepolitiikan yhtenä keskeisenä tavoitteena on puolestaan eläkeläisköyhyyden torjuminen. Vanhuuseläkeikäisillä sukupuolten tasa-arvo ja köyhyyden torjuminen eivät ole toteutuneet, sillä 75 vuotta täyttäneiden naisten pienituloisuusaste oli vuonna 2016 yli kaksi kertaa korkeampi kuin saman ikäisten miesten tai koko väestössä keskimäärin (Tilastokeskus 2018). Ikäryhmässä 65–74-vuotiaat sukupuolten ero pienituloisuusasteessa on sen sijaan vähäinen. Iäkkäiden naisten pienituloisuus ei ole uutinen; ilmiö tunnetaan laajasti (esim. Kuivalainen & al. 2017; OECD 2015), ja köyhyyden naisvaltaisuus on ollut tiedossa jo useamman vuosikymmenen ajan (Pearce 1978; Chant 2012). Vähemmän huomioita on sen sijaan saanut havainto sukupuolten pienituloisuuseron kaventumisesta. Vuosien 1995–2013 aikana 75 vuotta täyttäneiden miesten pienituloisuus on lähes nelinkertaistunut.
Tutkimusteema
Sosiaaliturva, verotus ja tulonjako
Avainsanat
köyhyys, sukupuolten välinen tasa-arvo, pienituloisuus, eläkepolitiikka, vanhuuseläkeläinen, ikäihminen, kotitalouden rakenne, leskeneläke