Essays on income and income poverty of Swedish speakers and Finnish speakers in Finland

I avhandlingen studeras inkomst- och inkomstfattigdomsskillnader mellan svensk- och finskspråkiga i arbetsför ålder, samt hur arbetsmarknadsposition och språkbakgrund hör samman med inkomstfattigdom i hushåll med barn. Inkomster och inkomstfattigdom mäts på basis av beskattningsbar inkomst. Resultaten visar att enspråkigt svenska par har högre inkomster än andra par, men också att inkomstfattigdom i genomsnitt är något vanligare i den svenskspråkiga befolkningen än i den finskspråkiga. Sedan början av 1990-talet har den svenskspråkiga befolkningens relativa ekonomiska position i den nedre delen av inkomstfördelningen ändå klart förbättrats, och språkgruppsskillnaderna i inkomstfattigdom är numera små speciellt när det gäller hushåll med barn. Överlag har dock inkomstfattigdom i barnhushåll ökat avsevärt sedan mitten av 1990-talet, i synnerhet i hushåll där föräldrarna är arbetslösa eller står utanför arbetskraften.

Inkomstskillnader mellan svensk- och finskspråkiga har tidigare studerats på individnivå och visat att de svenskspråkiga relativt sett befinner sig i en bättre position. Bakgrunden till avhandlingen är att forskning på hushållsnivå har saknats och att språkgruppsskillnader i den nedre delen av inkomstfördelningen varit ett så gott som outforskat område. Vad barnfattigdom gäller är det från tidigare välkänt att risken är förhöjd om föräldrarna saknar arbete eller står utanför arbetskraften, men det har ändå varit oklart i vilken utsträckning föräldrarnas arbetsmarknadsposition är relaterad till inkomstfattigdom i barnhushåll, eller hur sambandet varierat över tid. Jämförelser av finsk- och svenskspråkiga barnhushåll med låga inkomster har inte heller tidigare gjorts. Resultaten från avhandlingen kan ses reflektera en demokratisk välfärdsstat som erbjuder finsk- och svenskspråkiga jämlikhet i utfall, men i vilken barnfamiljer med låg anknytning till arbetslivet sedan medlet av 1990-talet löper en allt högre risk för att ha låg beskattningsbar inkomst.

-----------------------------------------------------

Väitöskirjassa tutkitaan suomen- ja ruotsinkielisten työikäisten välisiä tulo- ja tuloköyhyyseroja, sekä vanhempien työmarkkina-aseman ja kielitaustan yhteyttä tuloköyhyyteen lapsitalouksissa. Tulojen ja tuloköyhyyden mitat perustuvat valtionveronalaisiin tuloihin. Tutkimustuloksista käy ilmi, että yksikielisesti ruotsinkielisillä pariskunnilla on muita pariskuntia korkeammat tulot, mutta myös, että tuloköyhyyttä esiintyy jonkin verran enemmän ruotsin- kuin suomenkielisten keskuudessa. Ruotsinkielisten suhteellinen asema vähempituloisten keskuudessa on kuitenkin parantunut merkittävästi 1990-luvun alkupuolelta lähtien, ja eteenkin lapsitalouksissa kieliryhmien väliset erot ovat nykyään pienehköt. Yleisesti ottaen tuloköyhyys lapsitalouksissa on lisääntynyt huomattavasti sitten 1990-luvun puolivälin eteenkin kotitalouksissa, joissa vanhemmat ovat työttömiä tai työvoiman ulkopuolella.

Väitöskirjan taustana on kieliryhmien välisten tuloerojen aiemmat tutkimukset yksilötasolla, joista käy ilmi, että ruotsinkielisten suhteellinen asema on suomenkielisiä parempi. Taloustasolla tällaista tutkimusta ei kuitenkaan ennestään ole tehty, eikä suomen- ja ruotsinkielisten välisiä tuloköyhyyseroja ole juurikaan tutkittu. Lapsiköyhyyttä on Suomessa tutkittu laajalti, ja on selvää, että työssä käymättömien lapsikotitalouksien köyhyysriski on merkittävästi suurempi kuin työssäkäyvien. Täyttä selkoa siitä, missä määrin vanhempien työmarkkina-asema liittyy tuloköyhyyteen, ja miten työmarkkina-aseman ja tuloköyhyyden suhde on vaihdellut ajan mittaan, ei kuitenkin ole ollut, eikä suomen- ja ruotsinkielisiä vähätuloisia lapsitalouksia ole ennestään vertailtu. Väitöskirjan tulokset heijastanevat demokraattista hyvinvointivaltiota, jossa kieliryhmien välinen tasa-arvo toteutuu, mutta jossa heikon yhteyden työelämään omaavien lapsitalouksien riski kuulua pieniin verotettavien tulojen saajien joukkoon on kasvanut huomattavasti 1990-luvun puolivälin jälkeen.