Verouudistukset - yrittäjien sosiaalietuudet ja niiden maksupohja

Abstract

Vuonna 1993 toteutettu yritys- ja pääomatulojen verouudistus muutti yrittäjien ja maatalouden harjoittajien ansiotulojen määräytymistä. Verouudistuksen suunnitteluvaiheessa ei tarkasteltu sen vaikutuksia sosiaalivakuutukseen. Uudistuksen johdosta yrittäjien sosiaalietuuksien pohjana oleva työtulo pieneni. Myös keva- ja sava-maksupohja rapautui. Yrittäjien sosiaalivakuutusmaksujen ja -etuisuuksien tarkastelu edellyttää yritys- ja henkilötason verotustietojen yhdistämistä. Työryhmä esittää raportissaan ne periaatteet, joilla VATT:n YRI-yritysmallit ja MATURE-maatalousmallit kytketään sosiaali- ja terveysmi- nisteriön SOSTIK-henkilötason malleihin. Malleihin perustuvien esimerkkilaskelmien mukaan yrittäjien ansiotulojen määrä pieneni korkean nettovarallisuuden yrityksissä lähes olemattomaksi, kun suhdannetilanne heikkeni ja yrityksen tulos pieneni. Tällöin yrittäjien sosiaalietuudet jäivät pieniksi eikä keva- ja sava-maksujakaan juuri kertynyt. Ansiotulojen todettiin nykymuodossaan vastaavan huonosti yrittäjän työpanosta. Korvaavaksi tai täydentäväksi työtulokäsitteeksi pyrittiin löytämään ns. kaidepuutulo, joka myös eri suhdannevaiheissa kuvaisi yrittäjän työstä poissaolosta menettämää työtuloa. Yrityksen liikevoittoon perustuvan kaidepuutulon käyttäminen sosiaalietuuksien pohjana näytti tasaavan eri suhdannevaiheissa yrittäjien työtuloa. Maksuvirtojen vuotuinen vaihtelu ei ole yhteiskunnalle yhtä haitallista kuin yksittäiselle yrittäjälle.