Maatalouden sopeutumistarve EU-jäsenyyteen

Abstract

Tutkimus arvioi Suomen maatalouden sopeutumistarvetta siirryttäessä EU-hintoihin ja -tukijärjestelmään Euroopan unionin jäsenenä. Tutkimus arvioi Suomen maatalouden sopeutumistarvetta siirryttäessä EU-hintoihin ja -tukijärjestelmään Euroopan unionin jäsenenä. Mittana käytetään yrittäjätuloa ennen ja jälkeen EU:iin liittymisen. Viljelijän oletetaan jatkavan toimintaansa entiseen tapaan sopeutumisen ensi vaiheessa (yksikkökustannukset pienimmillään), jolloin vain tukijärjestelmän muutos yhdessä hintatason laskun kanssa vaikuttavat yrittäjätuloihin. Maatalouden yrittäjätulon oletetaan olleen normaalilla tasolla ennen jäsenyyttä. Laskelmat perustuvat runsaan 12000 maatilan tietoihin. Kun keväällä 1995 sovitut maatalouden säästöt otetaan huomioon, yrittäjätulo vähenee 17 % vuonna 1995 ja 30 % vuonna 1997. Laskelmissa eivät ole mukana maatalouden varastokorvaukset.

Kahdella kolmasosalla on edessään tilan toimintojen rationalisointityö ja sivuansioiden lisääminen tai tuotannosta luopuminen. Etelä-Suomessa on heti jäsenyyden alusta lähtien suurimmat maatalouden muutospaineet. Vuonna 1995 vain 18 % tiloista saavutti ennen jäsenyyttä toteutuneen tulon maataloudesta tukialueella A. Vastaava osuus tukialueella B oli 34 % ja alueella C 44 %. Vuonna 1997 osuudet alenevat alueella A 11 %:iin, alueella B 22 %:iin ja alueella C 30 %:iin. Vuonna 1995 kolme neljäsosaa maatiloista saavutti puolet ennen jäsenyyttä toteutuneesta maataloustulostaan ja vuonna 1997 osuuden arvioidaan olevan kaksi kolmasosaa. Maatalouden rakennesopeutumista hidastaa siirtymävaiheessa se, että EU-tukijärjestelmä antaa suhteellista etua alle 30 hehtaarin tiloille ja ei-päätoimisille viljelijöille.