Välittömän verotuksen tulonjakovaikutukset

Abstract

Tutkimuksessa käsitellään Suomen välittömien verojen järjestelmän rakennetta ja sen kehitystä progressiivisuuden ja tulonjakovaikutusten näkökulmista sekä toisaalta arvioidaan eri mittaamistapoja ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Empiirinen työ perustuu vuosien 1989, 1990 ja 1991 tulonjakotilastojen perusaineistoihin. Aggregatiiviset menetelmät perustuvat tulo- ja verosuureiden jakautumista kuvaavien Gini- ja konsentraatiokertoimien käyttöön. Välitön verotus kokonaisuutena täyttää progressiivisuuden tunnusmerkit. Tutkimusyksikön valinnan vaikutus mittalukuihin on pienempi kuin kulutusyksikköasteikon valinnan. Polynomisovitteeseen perustuvan interpolaattorin havaitaan olevan tehokas tarkan Lorenz-käyrän approksimoinnissa aggregoiduista tiedoista. Mittaamisen erityiskysymyksenä tarkastellaan väestöryhmittäistä dekomponointia sekä verotuksen aiheuttaman uudelleenjärjestymisen merkitystä. Verotuksen progressiivisuus ja tulonjakovaikutukset ovat eläkeläisten ryhmässä suurempia kuin muissa tarkastelluissa sosioekonomisissa ryhmissä. Välittömän verotuksen progressiivisuuden ja tulonjakovaikutusten ajallisesta kehityksestä esitetään laskelmia desiililuokiteltuihin aggregaattiaineistoihin perustuen vuosina 1977-1991 ja mikroaineistoihin perustuen vuosina 1989-1991. Verotuksen poikkeamaan suhteellisuudesta perustuvat mitat ja verotuksen tulonjakovaikutuksiin perustuvat mitat käyttäytyvät toisistaan poikkeavalla tavalla. Erot mittaustapojen välillä selittyvät keskimääräisen veroasteen muutoksilla kyseisenä ajanjaksona. Tutkimusyksikön ja kulutusyksikköasteikon valinnan, aineiston aggregoinnin sekä desiililuokiteltujen aineistojen approksimoinnin polynomisovitteella havaittiin vaikuttavan käytettyjen mittalukujen tasoon, mutta ei niiden konsistenssiin vuosittaisten muutosten kuvaamisessa.

The structure and development of the Finnish system of direct taxes is examined from the points of view of progressivity and redistributional effects. Various methods of measuring such effects are evaluated with the aid of empirical work based on microdata of the annual income distribution statistics of Finland for years 1989, 1990 and 1991. Aggregate methods are based on Gini- and concentration coefficients of distributions of income and direct taxes. Direct tax system as a whole fits the general characteristics of progressivity. The selection of a unit of analysis affects measurement relatively less than the choice of a equivalence scale. An interpolator based on a cubic polynomial is found to be quite effective in approximating the actual Lorenz-curve from grouped data. Decomposition by population subgroups and reranking caused by taxes are studied as special cases of measuring distributional effects of taxation. Progressivity and redistributional effects of direct taxes are found to be more emphasized within the group of pensioners than within other socioeconomic subgroups. The intertemporal development of progressivity and redistributional effects of direct taxes are calculated both based on aggregate statistics for years 1977-1991 and based on microdata for years 1989-1991. Measures based on departure from proportionality and measures based on redistributive effects yield conflicting results. This is due to changes in average tax rate during that period. The analytical choices concerning unit of analysis, equivalence scale, aggregation of data and approximation of data with polynomial interpolator were found to affect the nominal level of the various measures used in the study, but they did not affect consistency of measures in describing year-to-year changes.