Työpaikkojen syntyminen ja päättyminen ja rakenteellinen työttömyys

Abstract

Tutkimuksessa kuvataan Suomen työmarkkinoita numeerisella työvoimavirtamallilla, jossa irtisanomiset, rekrytoinnit ja palkat määräytyvät endogeenisesti yritysten ja työntekijöiden dynaamisen optimointikäyttäytymisen perusteella. Mallin avulla arvioidaan rakenteellista työttömyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Työmarkkinoiden tilannetta 1990-luvulla jäljittelevässä mallin perusratkaisussa rakenteellinen työttömyysaste on 10 prosenttia ja työttömyyden keskimääräinen kesto noin 17 kuukautta. Tulosten mukaan verot, työttömyysturva ja irtisanomissuoja pidentävät työttömyysjaksojen keskimääräistä kestoa ja selittävät huomattavan osan Suomen rakenteellisesta työttömyydestä. Politiikkaparametrit eivät kuitenkaan selitä työttömyyden kehitystä yli ajan. Tulosten mukaan merkittävä osa Suomen 1990-luvun rakenteellisen työttömyyden noususta selittyy tuottavuusodotuksiin liittyvän epävarmuuden kasvulla.

In this study a numerical search equilibrium model of labour markets is applied to Finnish data in order to analyze structural unemployment as well as the factors affecting its level. Job creation and job destruction is the outcome of endogenous matching process based on dynamic optimizing behaviour of firms and workers. Imitating the Finnish labour market in 1990:s the model suggests that the level of structural unemployment is 10 percent and the average duration of unemployment about 17 months. We find that labor market policy accounts for a remarkable part of structural unemployment in Finland. The effect of the policies is in particular to increase the average duration of unemployment spells. However, changes in labor market policies cannot explain the the adverse development of unemployment over time. Accounting to the model, the upsurge in structural unemployment in the early 90's can be attributed to the increases uncertainty concerning the future productivity.