Työvoimakoulutuksen vaikutus työttömien työllistymiseen

Abstract

Tutkimus käsittelee aktiivisen työvoimapolitiikan sekä erityisesti työvoimakoulutuksen vaikutuksia työttömän yksilön mahdollisuuksiin löytää työpaikka avoimilta työmarkkinoilta. Tarkoituksena oli selvittää, miten työvoimakoulutus vaikuttaa työttömien todennäköisyyteen työllistyä avoimilta työmarkkinoilta, eli kuinka monta prosenttia työttömän todennäköisyys työllistyä olisi ollut suurempi, jos työtön olisi osallistunut työvoimakoulutukseen. Työvoimakoulutuksen vaikutusta mitattiin työttömän todennäköisyydellä olla työllisenä noin puoli vuotta koulutusjakson jälkeen ja toisaalta koulutuksen jälkeisillä työttömyysjaksojen kestoilla. Empiirinen osuus perustui vuodet 1987-1998 kattavaan yksilötason paneeliaineistoon. Työvoimakoulutuksen vaikutusten arvioinnissa käytettiin sekä diskreetin valinnan malleja että elinaika-analyysiä. Valikoituminen koulutukseen ei ole satunnaista; yksilölliset tekijät vaikuttavat sekä työllistymiseen että koulutukseen osallistumiseen. Myös havaitsemattomat taustatekijät kuten motivaatio vaikuttavat sekä työllistymiseen että koulutukseen valikoitumiseen. Motivoituneemmat työntekijät saattavat hakeutua muita innokkaammin työvoimakoulutukseen. Toisaalta he myös työllistyvät muita helpommin. Tällöin työvoimakoulutuksen vaikutukset voidaan mallien avulla arvioida liian suuriksi. Myös hallinnollisilla käytännöillä on vaikutusta toimenpiteiden piiriin valikoitumiseen; monet toimenpiteet on suunnattu vaikeasti työllistyville pitkäaikaistyöttömille. Kontrolloimattomina nämä tekijät vaikeuttavat työvoimakoulutuksen työllisyysvaikutusten arviointia. Tulosten mukaan työvoimakoulutus edistää jonkin verran työttömien mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille. Vaikutukset vaihtelevat kuitenkin eri osallistujaryhmissä. Työvoimakoulutus hyödyttää enemmän paremmin koulutettuja yksilöitä kuin pelkän perusasteen suorittaneita.

This study examines the effects of the active labour market programmes on participants' probability to find work. The effectiveness criteria of these training programmes is evaluated by participants' and reference group members' later success on labour market. Programme participants' labour market statuses are compared about six months after their completing the training period. Also post programme unemployment durations were evaluated. Empirical analysis is based on micro-level panel data covering the period 1987-1998. Selection for training programmes is not random, because decision to apply for training is based on individual characteristics. Individuals who have good motivation apply for training, while others may avoid training. Also administrative regulations have effect on the selection process: training programmes are usually allocated for displaced or long-term unemployed individuals. Unless controlled these facts affect labour market transitions and thereby cause selection bias. Therefore selecting a proper statistical model is important. In this study different types of discrete choice models and survival analysis are used. According to the findings labour market training has some positive effect on employment probability. However, effects vary in different groups. For example, individuals with basic education benefit less from training programmes than those with higher education.