Perusterveydenhuollon menoeroja selittävät tekijät ja terveyskeskusten kustannustehottomuus
Aaltonen, Juho (2006-11-08)
Aaltonen, Juho
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
08.11.2006
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:951-561-662-X
https://urn.fi/URN:ISBN:951-561-662-X
Tiivistelmä
Tutkimuksessa arvioitiin terveyskeskusten kustannustehottomuutta SFA-menetelmällä. Selitettävänä muuttujana käytettiin kuntien perusterveydenhuollon asukaskohtaisia menoja ja selittävinä muuttujina yhdeksää eri avohoitokäyntityyppiä, kahta vuodeosastohoidon suoritemuuttujaa, terveyskeskuksen palkkatasoa, vanhusten saaman hoidon osuutta, terveyskeskuksen väestöpohjan kokoa sekä alueen asukastiheyttä. Tarkasteluperiodi oli vuodet 2001–2004 ja aineisto kattoi 232 terveyskeskusta. Terveyskeskusten kustannustehottomuus tehokkaimpaan yksikköön verrattuna oli kaikkina vuosina keskimäärin 5–7 prosenttia ja kustannustehokkuuden kannalta terveyskeskuksen väestöpohjan optimikoko oli 25 000–27 000 asukasta. Tutkimuksessa selvisi, että terveyskeskusten tuottamien palveluiden määrissä, niiden suhteellisissa osuuksissa sekä olosuhdetekijöissä tapahtuneet muutokset selittivät 9,1 prosentin asukaskohtaisista menojen kasvusta vain noin yhden prosenttiyksikön. Terveyskeskusten tuottavuus laski siis noin kahdeksan prosenttia vuosina 2001–2004. Tulosten mukaan lääkärin vastaanotolle pääsyn nopeudella ja kustannustehottomuudella ei ollut selkeää yhteyttä vuonna 2002.
Tutkimusteema
Public services, Julkiset palvelut, Effectiveness of public services, Julkisten palvelujen vaikuttavuus
Avainsanat
terveyskeskukset, kustannustehottomuus, tuottavuus