Parlamentsheer? : Saksan turvallisuuspoliittiset ratkaisut asevoimien käytöstä Libyassa 2011 sekä Syyriassa 2015 ja asevoimien merkitys turvallisuuspolitiikale 2009-2016
Saad, Valtteri (2017)
Saad, Valtteri
Sotataidon laitos
Strategia
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 6
2017
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708108073
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708108073
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin Saksan turvallisuuspolitiikkaa vuosina 2009 - 2016 sekä pyrittiin selvittämään mikä oli asevoiman merkitys Saksan turvallisuuspolitiikalle ja minkälainen vaikutus kansal-lisella kilpailulla oli tämän merkityksen muovautumiseen. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään syitä siihen miksi Saksa päätti käyttää asevoimiaan ISISiä vastaan Syyriassa 2015 kun se pidättäytyi äänestämästä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmasta 1973 sekä käyttämästä asevoimia Libyan kriisissä 2011.
Aihetta tarkasteltiin uusklassisrealistisen teorianäkökulman kautta. Tutkimuksen riippumaton muut-tuja perustui Stephen Waltin Uhkien tasapaino -teoriaan, Fareed Zakarian mallinnukseen päätöksentekijöiden käsityksistä sekä Frank Foleyn malliin käsitysten rakentumisesta. Tutkimuksen väliintuleva muuttuja, kansallinen kilpailu, muodostui Jeffrey Lantisin tutkimusten johtopäätösten mukaisesti poliittisesta eliitistä, puoluekilpailusta sekä julkisesta tuesta. Julkisen tuen määrittäminen ja merkittävyyden arviointi perustui Fredrik Doeserin ja Joakim Eidenfalkin mallinnukseen.
Tutkimuksessa käytettiin teoriapohjaista hypoteettis-deduktiivista menetelmää uusklassisen realismin viitekehyksessä. Saksan turvallisuuspoliittisiin selontekoihin vuosilta 2006, 2016 sekä puolustuspoliittiseen selontekoon vuodelta 2011 sovellettiin tekstianalyysia. Kahta tutkimustapausta, Saksan turvallisuuspoliittisia ratkaisuja Libyassa 2011 sekä Syyriassa 2015 on tutkittu vertailevan tapaustutkimuksen strategialla. Saksan päätöksentekorakenteiden, vuoden 2009 ja 2013 parlamenttivaalien sekä tutkimustapausten primääriaineisto koostui keskeisten päätöksentekijöiden puheista ja julkilausumista, uutisista, parlamentin istunnoista sekä perustuslakituomioistuimen päätöksistä. Näitä on analysoitu kvalitatiivisen teoriapohjaisen sisällönanalyysin avulla. Teoreettisen viitekehyksen muodostamisen osalta primääriaineisto koostui tiedelehdistä, aikaisemmista tutkimuksista ja teoksista. Tutkittaessa julkista tukea, vaaleja sekä puolustusmäärärahoja on kvalitatiivista tutkimusta täydennetty myös tilastojen kvantitatiivisella analyysilla.
Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä havaittiin asevoimien merkityksen kasvaneen osana verkottuneen turvallisuuden keinovalikoimaa, mutta tilanteissa missä asevoimien käyttö voidaan välttää, käytetään lähtökohtaisesti esimerkiksi taloudellisia keinoja. Myös perustuslakituomioistuimen vuoden 1994 päätöksen kuvaus asevoimista parlamentaarisina asevoimina, ”Parlamentsheer” on perustuslakitulkinnallisten rajoitteiden vähentymisen sekä liittotasavallan parlamentin suurkoalitioajan myötä menettänyt merkitystään. Lisäksi myös selonteot sekä muut hallituksen turvallisuuspoliittista kantaa edustavat konseptionaaliset dokumentit ovat osaltaan purkaneet asevoimien käytön rajoitteita mahdollistamalla tehtävä- ja operoimisperiaatteiden laajentumisen myötä asevoimien painoarvon kasvun turvallisuuspoliittisena instrumenttina. Lantisin määrittämän kansallisen kilpailun havaittiin vaikuttaneen parlamentin päätöksiin Libyasta ja Syyriasta vähäisissä määrin, sillä ratkaisut vaikuttivat ensikädessä perustuvan päätöksentekijöiden käsityksiin uhista ja kansainvälisen järjestelmän paineesta.
Aihetta tarkasteltiin uusklassisrealistisen teorianäkökulman kautta. Tutkimuksen riippumaton muut-tuja perustui Stephen Waltin Uhkien tasapaino -teoriaan, Fareed Zakarian mallinnukseen päätöksentekijöiden käsityksistä sekä Frank Foleyn malliin käsitysten rakentumisesta. Tutkimuksen väliintuleva muuttuja, kansallinen kilpailu, muodostui Jeffrey Lantisin tutkimusten johtopäätösten mukaisesti poliittisesta eliitistä, puoluekilpailusta sekä julkisesta tuesta. Julkisen tuen määrittäminen ja merkittävyyden arviointi perustui Fredrik Doeserin ja Joakim Eidenfalkin mallinnukseen.
Tutkimuksessa käytettiin teoriapohjaista hypoteettis-deduktiivista menetelmää uusklassisen realismin viitekehyksessä. Saksan turvallisuuspoliittisiin selontekoihin vuosilta 2006, 2016 sekä puolustuspoliittiseen selontekoon vuodelta 2011 sovellettiin tekstianalyysia. Kahta tutkimustapausta, Saksan turvallisuuspoliittisia ratkaisuja Libyassa 2011 sekä Syyriassa 2015 on tutkittu vertailevan tapaustutkimuksen strategialla. Saksan päätöksentekorakenteiden, vuoden 2009 ja 2013 parlamenttivaalien sekä tutkimustapausten primääriaineisto koostui keskeisten päätöksentekijöiden puheista ja julkilausumista, uutisista, parlamentin istunnoista sekä perustuslakituomioistuimen päätöksistä. Näitä on analysoitu kvalitatiivisen teoriapohjaisen sisällönanalyysin avulla. Teoreettisen viitekehyksen muodostamisen osalta primääriaineisto koostui tiedelehdistä, aikaisemmista tutkimuksista ja teoksista. Tutkittaessa julkista tukea, vaaleja sekä puolustusmäärärahoja on kvalitatiivista tutkimusta täydennetty myös tilastojen kvantitatiivisella analyysilla.
Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä havaittiin asevoimien merkityksen kasvaneen osana verkottuneen turvallisuuden keinovalikoimaa, mutta tilanteissa missä asevoimien käyttö voidaan välttää, käytetään lähtökohtaisesti esimerkiksi taloudellisia keinoja. Myös perustuslakituomioistuimen vuoden 1994 päätöksen kuvaus asevoimista parlamentaarisina asevoimina, ”Parlamentsheer” on perustuslakitulkinnallisten rajoitteiden vähentymisen sekä liittotasavallan parlamentin suurkoalitioajan myötä menettänyt merkitystään. Lisäksi myös selonteot sekä muut hallituksen turvallisuuspoliittista kantaa edustavat konseptionaaliset dokumentit ovat osaltaan purkaneet asevoimien käytön rajoitteita mahdollistamalla tehtävä- ja operoimisperiaatteiden laajentumisen myötä asevoimien painoarvon kasvun turvallisuuspoliittisena instrumenttina. Lantisin määrittämän kansallisen kilpailun havaittiin vaikuttaneen parlamentin päätöksiin Libyasta ja Syyriasta vähäisissä määrin, sillä ratkaisut vaikuttivat ensikädessä perustuvan päätöksentekijöiden käsityksiin uhista ja kansainvälisen järjestelmän paineesta.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]