Bodenständige Bevölkerung und fremdes Kriegsvolk : Finnen in deutschen Quartieren 1630-1650
Pleiss, Detlev (2017-03-31)
Pleiss, Detlev
Åbo Akademi - Åbo Akademi University
31.03.2017
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-12-3496-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-12-3496-5
Tiivistelmä
Tutkimuksen lähtökysymys „Miten paikallinen väestö tuli toimeen taloihinsa majoitetun vieraan, eritoten suomalaisen sotaväen kanssa?“ edellytti laajaa lähteiden etsintää ja tarkastelua. Perustana oli Paul Kirnin määritelmä „Lähteiksi kutsumme tekstejä, esineitä ja tosiasioita, joista voidaan ammentaa tietoa menneisyydestä.“ 30 vuotta kestänyt etsintä ulottui sotanäyttämöihin ja soturien kotiseuduille, mm. 395 arkistoon kymmenessä maassa.
Lähempään tarkasteluun otettiin Suomesta rekrytoituja rykmenttejä, kaksi jalkaväki- ja kaksi ratsuväkirykmenttiä. Majoituspaikkoja, joissa nämä rykmentit viipyivät pitkään, löytyi neljä. Kaksi niistä sijaitsi Pohjois- ja kaksi Etelä-Saksassa. Kahdella paikkakunnalla eli Nürnbergissä ja Quedlinburgissa asui vain luterilaisia, Königshofenissa vain katolilaisia ja Osnabrückissä kumpaankin uskontosuuntaan kuuluvia. Tutkittuun sotaväkeen kuului 2.000 henkilöä, tuhat kumpikin jalka- ja ratsuväkeä. Saksalaisissa kodeissa nämä sotilaat asuivat yhteensä 124 kuukautta.
Kerättyä aineistoa tarkasteltiin kolmen tutkimussuunnan eli muukalais- ja miehitystutkimuksen sekä imagologian valossa.
Tulokset torjuvat yleisen käsityksen, että paikalliselle väestölle olisi ollut samantekevää, keitä heidän taloihinsa majoitettiin. Vieraiden sotilaiden käyttäyttymisessä huomattiin selviä eroja.
Osoittautui, että verrattuna muuhun sotaväkeen suomalaiset upseerit ja sotilaat aiheuttivat yleensä vähemmän menoja ja valituksia. Vertailukelpoisia tilanteita tutkittiin 22 ja tulos pätee sekä pieniin (kylien vartiosotilaat, kuljetusten saattajat) että suuriin yksiköihin (komppaniat, eskadroonat, rykmentit).
Laajan arkistotutkimuksen yhteydessä tuli lisäksi ilmi, että tietyt yleisesti hyväksytyt luvut eivät täsmä enää. Korjaustarve on Ruotsin sotajoukkojen kokonaisvahvuudessa, Suomesta peräisin olevien sotilaiden lukumäärässä sekä kotiin palanneiden ja muiden eloon jääneiden sotilaiden luvuissa.
Tutkimustulokset tukevat kahta historiankirjoituksen oletettua kehityssuuntaa: rahatalouden yleistyminen ja mobiliteetin lisääntyminen.
Lähempään tarkasteluun otettiin Suomesta rekrytoituja rykmenttejä, kaksi jalkaväki- ja kaksi ratsuväkirykmenttiä. Majoituspaikkoja, joissa nämä rykmentit viipyivät pitkään, löytyi neljä. Kaksi niistä sijaitsi Pohjois- ja kaksi Etelä-Saksassa. Kahdella paikkakunnalla eli Nürnbergissä ja Quedlinburgissa asui vain luterilaisia, Königshofenissa vain katolilaisia ja Osnabrückissä kumpaankin uskontosuuntaan kuuluvia. Tutkittuun sotaväkeen kuului 2.000 henkilöä, tuhat kumpikin jalka- ja ratsuväkeä. Saksalaisissa kodeissa nämä sotilaat asuivat yhteensä 124 kuukautta.
Kerättyä aineistoa tarkasteltiin kolmen tutkimussuunnan eli muukalais- ja miehitystutkimuksen sekä imagologian valossa.
Tulokset torjuvat yleisen käsityksen, että paikalliselle väestölle olisi ollut samantekevää, keitä heidän taloihinsa majoitettiin. Vieraiden sotilaiden käyttäyttymisessä huomattiin selviä eroja.
Osoittautui, että verrattuna muuhun sotaväkeen suomalaiset upseerit ja sotilaat aiheuttivat yleensä vähemmän menoja ja valituksia. Vertailukelpoisia tilanteita tutkittiin 22 ja tulos pätee sekä pieniin (kylien vartiosotilaat, kuljetusten saattajat) että suuriin yksiköihin (komppaniat, eskadroonat, rykmentit).
Laajan arkistotutkimuksen yhteydessä tuli lisäksi ilmi, että tietyt yleisesti hyväksytyt luvut eivät täsmä enää. Korjaustarve on Ruotsin sotajoukkojen kokonaisvahvuudessa, Suomesta peräisin olevien sotilaiden lukumäärässä sekä kotiin palanneiden ja muiden eloon jääneiden sotilaiden luvuissa.
Tutkimustulokset tukevat kahta historiankirjoituksen oletettua kehityssuuntaa: rahatalouden yleistyminen ja mobiliteetin lisääntyminen.