Huovintie, Säkylä : Museotie hoito- ja ylläpitosuunnitelma
Piltz, Martti; Soosalu, Laura (2016-12)
Piltz, Martti
Soosalu, Laura
Satakunnan ELY-keskus
12 / 2016
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-535-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-535-1
Tiivistelmä
Huovintien museotie sijaitsee Säkylän kunnassa, entisessä Köyliön kunnassa, tiellä 2131. Museotiejakson pituus on noin 8 kilometriä. Museotiejakso on Köyliönjärven rantatiellä, joka liittyy Pyhän Henrikin legendaan ja taruun talonpoika Lallista, joka surmasi piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä vuonna 1150. Huovintie ja Huovintien museotie ovat osa Pohjanmaan rantatietä, joka johti Turusta historiallisesti Korsholmaan, nykyiseen Vaasaan. Huovintieksi kutsutaan Pohjanmaan rantatien tiejaksoa Oripäästä Ulvilaan (Poriin).
Pohjanmaan rantatien historia ulottuu Turun lähiympäristössä paikallisina muinaisteinä jopa 800-luvulle saakka. Huovintie on syntynyt paikallisen asutuksen tarpeista ja kehittynyt valtakunnalliseksi maantieksi hallinnollisista ja katolisen kirkon tarpeista 1300-1400-lukujen taitteessa. Tie taantui takaisin paikallisliikenteen käyttöön 1600-luvulta alkaen, mikä on harvinaista Ruotsin itämaakunnan keskiaikaisella tiestöllä. Hofman eli huovi tarkoittaa alun perin muinaisruotsin kielessä sotilasta, ratsu- tai jalkamiestä. Keskiajalla 1600-luvulle saakka huovit olivat kruunun ja kirkon virkamiesten aseistettuja suojamiehiä. 1680-luvulta alkaen huovi tarkoitti ratsutilallisia ja heidän asettamiaan ratsumiehiä. Myöhemmin huovi-sana sai myyttisen merkityksen. Paikallinen väestö alkoi nimetä teitä Ruotsin vallan loppupuolella ja autonomian ajalla Huovinteiksi. Huovinteitä ja huoveihin liittyviä paikannimiä tunnetaan nykyisen Suomen alueella paljon. Huovi-alkuiset paikannimet ovat yleisimpiä Ulvila-Köyliö-Oripää-alueella. Huovintien museotie on yksi näistä.
Huovintie on yksi harvoista Suomen historiallisista teistä, joista on tehty karttainventointi. Sen mukaan Huovintie ja Huovintien museotie ovat säilyneet linjaukseltaan ja oletettavasti myös korkeussuhteiltaan melko samanlaisena, mitä ne ovat olleet 1700-luvulla. Museotie kaartelee laajoja maanviljelysmaisemia, mutta sen varrella on myös metsäisiä jaksoja. Visuaalisesti Yttilän vanha kyläkeskus on mielenkiintoinen lisä tiemaisemassa. Autoliikenteen vaatimukset ovat muokanneet tietä yllättävän vähän, lukuun ottamatta tienpäällystettä, mikä johtunee ensisijassa siitä, että varsinainen maantieliikenne on siirtynyt muille väylille jo 1800-luvulla.
Huovintie on liitetty Liikenneviraston (silloin Tiehallinnon) museokohdekokoelmaan vuonna 1998. Liikenneviraston museokohdekokoelmassa Huovintien museotie edustaa kokoelmapolitiikassa mainittua tieliikennehistoriallista ajanjaksoa, ”Tien varhaisvaiheet 800-1400-luvulla, Jaakko Teitin luettelon keskiaikaiset tiet”. Museotie kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon (RKY) osana Pohjanmaan Rantatietä.
Huovintien museotiejaksolla tie on säilynyt museointihetkensä (1998) asussa melko hyvin. Museotiejaksoa on lyhennetty jo sen perustamisvaiheessa ja toisen kerran vuonna 2010. Selvityksessä voitiin paikallistaa museotiejakso oikealle paikalleen. Museokohdekokoelmassa Huovintien museotien keskeinen arvo on sen liittyminen osana Köyliönjärven valtakunnallisesti vaalittuun maisemakokonaisuuteen. Huovintien museotien kunto on museaalisesta näkökulmasta hyvä. Myös tien ympäristö vastaa historiallista arvoa, mihin merkittävällä tavalla paikallinen väestö on halunnut vaikuttaa.
Museokohteena Huovintie on helposti saavutettava ja helposti löytyvä. Maisemallisesti kohde on merkittävä, koska tien linjaus ja maa- ja metsätalousmaisema ovat säilyneet toisiaan täydentävänä kerrostuneena kokonaisuutena. Museotien opastus on pääosin kunnossa. Hoito- ja ylläpitosuunnitelmassa esitetään museotien opastusalueen uudelleen järjestelyä ja museotien pohjoispään merkitsemistä opastusmerkillä.
Hoito- ja ylläpitosuunnitelman tavoitteena on säilyttää Huovintie todisteena Suomen teiden varhaisvaiheista jo ennen Jaakko Teitin tieluetteloa vuosilta 1555-1556. Tien erikoisuudet ovat sen taantuminen valtakunnallisesta maantiestä paikalliseksi kulkuväyläksi ja toisaalta sen käyttö pyhiinvaellusreittinä.
Tien säilyneisyys museointihetken (1998) asussa edellyttää hienovaraisia toimenpiteitä, joissa erityisesti otetaan huomioon tien liittyminen ympäristöönsä. Huovintie on ainut Liikenneviraston museokohteista, joka on keskeinen osa valtakunnallista maisemansuojelualuetta. Toimenpiteillä pyritään korostamaan tien ja sen ympäristön tulkittavuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä tien ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi sekä tienpitäjän että maanomistajien näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä pitkän aikavälin tavoitteena kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja tien mahdolliselle korjaukselle.
Pohjanmaan rantatien historia ulottuu Turun lähiympäristössä paikallisina muinaisteinä jopa 800-luvulle saakka. Huovintie on syntynyt paikallisen asutuksen tarpeista ja kehittynyt valtakunnalliseksi maantieksi hallinnollisista ja katolisen kirkon tarpeista 1300-1400-lukujen taitteessa. Tie taantui takaisin paikallisliikenteen käyttöön 1600-luvulta alkaen, mikä on harvinaista Ruotsin itämaakunnan keskiaikaisella tiestöllä. Hofman eli huovi tarkoittaa alun perin muinaisruotsin kielessä sotilasta, ratsu- tai jalkamiestä. Keskiajalla 1600-luvulle saakka huovit olivat kruunun ja kirkon virkamiesten aseistettuja suojamiehiä. 1680-luvulta alkaen huovi tarkoitti ratsutilallisia ja heidän asettamiaan ratsumiehiä. Myöhemmin huovi-sana sai myyttisen merkityksen. Paikallinen väestö alkoi nimetä teitä Ruotsin vallan loppupuolella ja autonomian ajalla Huovinteiksi. Huovinteitä ja huoveihin liittyviä paikannimiä tunnetaan nykyisen Suomen alueella paljon. Huovi-alkuiset paikannimet ovat yleisimpiä Ulvila-Köyliö-Oripää-alueella. Huovintien museotie on yksi näistä.
Huovintie on yksi harvoista Suomen historiallisista teistä, joista on tehty karttainventointi. Sen mukaan Huovintie ja Huovintien museotie ovat säilyneet linjaukseltaan ja oletettavasti myös korkeussuhteiltaan melko samanlaisena, mitä ne ovat olleet 1700-luvulla. Museotie kaartelee laajoja maanviljelysmaisemia, mutta sen varrella on myös metsäisiä jaksoja. Visuaalisesti Yttilän vanha kyläkeskus on mielenkiintoinen lisä tiemaisemassa. Autoliikenteen vaatimukset ovat muokanneet tietä yllättävän vähän, lukuun ottamatta tienpäällystettä, mikä johtunee ensisijassa siitä, että varsinainen maantieliikenne on siirtynyt muille väylille jo 1800-luvulla.
Huovintie on liitetty Liikenneviraston (silloin Tiehallinnon) museokohdekokoelmaan vuonna 1998. Liikenneviraston museokohdekokoelmassa Huovintien museotie edustaa kokoelmapolitiikassa mainittua tieliikennehistoriallista ajanjaksoa, ”Tien varhaisvaiheet 800-1400-luvulla, Jaakko Teitin luettelon keskiaikaiset tiet”. Museotie kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon (RKY) osana Pohjanmaan Rantatietä.
Huovintien museotiejaksolla tie on säilynyt museointihetkensä (1998) asussa melko hyvin. Museotiejaksoa on lyhennetty jo sen perustamisvaiheessa ja toisen kerran vuonna 2010. Selvityksessä voitiin paikallistaa museotiejakso oikealle paikalleen. Museokohdekokoelmassa Huovintien museotien keskeinen arvo on sen liittyminen osana Köyliönjärven valtakunnallisesti vaalittuun maisemakokonaisuuteen. Huovintien museotien kunto on museaalisesta näkökulmasta hyvä. Myös tien ympäristö vastaa historiallista arvoa, mihin merkittävällä tavalla paikallinen väestö on halunnut vaikuttaa.
Museokohteena Huovintie on helposti saavutettava ja helposti löytyvä. Maisemallisesti kohde on merkittävä, koska tien linjaus ja maa- ja metsätalousmaisema ovat säilyneet toisiaan täydentävänä kerrostuneena kokonaisuutena. Museotien opastus on pääosin kunnossa. Hoito- ja ylläpitosuunnitelmassa esitetään museotien opastusalueen uudelleen järjestelyä ja museotien pohjoispään merkitsemistä opastusmerkillä.
Hoito- ja ylläpitosuunnitelman tavoitteena on säilyttää Huovintie todisteena Suomen teiden varhaisvaiheista jo ennen Jaakko Teitin tieluetteloa vuosilta 1555-1556. Tien erikoisuudet ovat sen taantuminen valtakunnallisesta maantiestä paikalliseksi kulkuväyläksi ja toisaalta sen käyttö pyhiinvaellusreittinä.
Tien säilyneisyys museointihetken (1998) asussa edellyttää hienovaraisia toimenpiteitä, joissa erityisesti otetaan huomioon tien liittyminen ympäristöönsä. Huovintie on ainut Liikenneviraston museokohteista, joka on keskeinen osa valtakunnallista maisemansuojelualuetta. Toimenpiteillä pyritään korostamaan tien ja sen ympäristön tulkittavuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä tien ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi sekä tienpitäjän että maanomistajien näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä pitkän aikavälin tavoitteena kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja tien mahdolliselle korjaukselle.
Kokoelmat
- Raportteja [1087]