Ahventen elohopeapitoisuuden seuranta Uudellamaalla 2010 – 2014
Marttila, Jaana; Roikonen, Teemu (2015-09)
Uudenmaan ELY-keskus
09 / 2015
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-498-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-498-9
Tiivistelmä
Ahventen elohopeapitoisuus on tärkeä tekijä vesien tilan seurannassa. Kun vesien kemiallisen tilan luokittelua vuonna 2012 aloitettiin, Uudellamaalla oli vain vähän tietoa kalojen elohopeapitoisuudesta. Seuraavien kahden vuoden aikana Uudenmaan ELY-keskus kokosi runsaasti uutta aineistoa ahventen elohopeapitoisuuksista erityyppisissä joissa ja järvissä sekä rannikkovesissä. Tuloksia käytettiin vuonna 2015 valmistuneessa vesien kemiallisen tilan luokittelussa.
Vuosina 2013 - 2014 kootun uuden aineiston lisäksi vesien kemiallisen tilan luokittelussa käytettiin myös vanhempien, vuosina 2010 - 2012 tehtyjen tutkimusten tuloksia. Luokittelussa otettiin huomioon 14,5 - 20,5 cm pitkien ahventen elohopeapitoisuudet. Mitattuja elohopeapitoisuuksia verrattiin elohopean ympäristönlaatunormiin, joka erityyppisillä vesistöillä vaihtelee välillä 0,20 - 0,25 mg/kg kalan tuorepainoa kohti laskettuna.
Jokivesistöissä 14,5 - 20,5 cm pitkien ahventen keskimääräinen elohopeapitoisuus vaihteli välillä 0,12 - 0,20 mg/kg tp. Ympäristönlaatunormia ei siten ylitetty yhdessäkään joessa. Myös merialueella pitoisuudet (keskimäärin 0,05 - 0,19) jäivät laatunormin alapuolelle. Järvillä keskimääräiset elohopeapitoisuudet olivat pienimmillään alle 0,10 mg/kg tp ja suurimmillaan lähes 1,0 mg/kg tp. Enimmäkseen elohopeapitoisuudet jäivät myös järvillä laatunormia pienemmiksi, mutta 11 järvellä laatunormin taso ylittyi. Suurimmat pitoisuudet havaittiin humuspitoisilla järvillä ja kirkasvetisillä, happamilla latvajärvillä. Elintarvikkeena käytettävän kalan elohopeapitoisuuden ylärajana pidetään yleensä pitoisuutta 0,5 mg/kg tp. Tämä pitoisuus ylittyi kuudella tutkitulla järvellä.
Vesien kemiallisen tilan luokittelussa elohopean mittaustulokset yleistettiin suurelle joukolle vesistöjä tyyppikohtaisesti. Uudellamaalla turvemaiden joet, yksi lyhytviipymäinen järvi sekä kaikki vähähumuksiset, humuksiset ja runsashumuksiset järvet luokiteltiin hyvää huonompaan kemialliseen tilaan, mikäli niiden tilaa ei mittaustulosten perusteella voitu arvioida tarkemmin. Vuosina 2010 - 2014 toteutetun seurannan avulla saatiin runsaasti uutta tietoa ahventen elohopeapitoisuudesta. Tulokset kattavat toistaiseksi kuitenkin vain pienen osan Uudenmaan vesistöistä.
Vuosina 2013 - 2014 kootun uuden aineiston lisäksi vesien kemiallisen tilan luokittelussa käytettiin myös vanhempien, vuosina 2010 - 2012 tehtyjen tutkimusten tuloksia. Luokittelussa otettiin huomioon 14,5 - 20,5 cm pitkien ahventen elohopeapitoisuudet. Mitattuja elohopeapitoisuuksia verrattiin elohopean ympäristönlaatunormiin, joka erityyppisillä vesistöillä vaihtelee välillä 0,20 - 0,25 mg/kg kalan tuorepainoa kohti laskettuna.
Jokivesistöissä 14,5 - 20,5 cm pitkien ahventen keskimääräinen elohopeapitoisuus vaihteli välillä 0,12 - 0,20 mg/kg tp. Ympäristönlaatunormia ei siten ylitetty yhdessäkään joessa. Myös merialueella pitoisuudet (keskimäärin 0,05 - 0,19) jäivät laatunormin alapuolelle. Järvillä keskimääräiset elohopeapitoisuudet olivat pienimmillään alle 0,10 mg/kg tp ja suurimmillaan lähes 1,0 mg/kg tp. Enimmäkseen elohopeapitoisuudet jäivät myös järvillä laatunormia pienemmiksi, mutta 11 järvellä laatunormin taso ylittyi. Suurimmat pitoisuudet havaittiin humuspitoisilla järvillä ja kirkasvetisillä, happamilla latvajärvillä. Elintarvikkeena käytettävän kalan elohopeapitoisuuden ylärajana pidetään yleensä pitoisuutta 0,5 mg/kg tp. Tämä pitoisuus ylittyi kuudella tutkitulla järvellä.
Vesien kemiallisen tilan luokittelussa elohopean mittaustulokset yleistettiin suurelle joukolle vesistöjä tyyppikohtaisesti. Uudellamaalla turvemaiden joet, yksi lyhytviipymäinen järvi sekä kaikki vähähumuksiset, humuksiset ja runsashumuksiset järvet luokiteltiin hyvää huonompaan kemialliseen tilaan, mikäli niiden tilaa ei mittaustulosten perusteella voitu arvioida tarkemmin. Vuosina 2010 - 2014 toteutetun seurannan avulla saatiin runsaasti uutta tietoa ahventen elohopeapitoisuudesta. Tulokset kattavat toistaiseksi kuitenkin vain pienen osan Uudenmaan vesistöistä.
Kokoelmat
- Raportteja [1003]