II

Menetysperusteet

1. Suomen kansalaisoikeus.

Ulkomaan kansalainen voi asuinpaikan, maanomistuksen tai elinkeinon harjoittamisen perusteella olla kunnan jäsen. Sellaisena hän on velvollinen mm. suorittamaan kunnallisveroja. Mutta kunnallista äänioikeutta hänellä ei ole, jollei hän samalla ole myös Suomen kansalainen.

HenkikirjL 2 §:n mukaan on Suomessa asuva ulkomaalainen merkittävä henkikirjaan. HenkikirjA 7 §:n mukaan tulee jokaisesta ulkomaalaisesta henkikirjaan merkitä, minkä maan kansalainen hän on. Vltkuntien tulee vaaliluetteloa laatiessaan poistaa pohjaluettelosta henkilöt, jotka ovat yksinomaan ulkomaan kansalaisia, koska heillä ei ole äänioikeutta.

2. Holhouksenalaisuus.

Kun alle 21-vuotiaat, jotka 19/8 1898 annetun holhouslain mukaan ovat avioliiton solmineita lukuunottamatta täysivaltaisuutta vailla, eivät ole äänioikeutettuja, tulee tässä kysymykseen täysi-ikäisen holhouksenalaisuus. Holhouslain 17 §:n mukaan oikeus voi määrätä holhousajan pitennettäväksi, ei kuitenkaan yli 25 ikävuoden. Saman lain 19 §:n mukaan oikeus voi mielipuolisuuden, tuhlaavaisuuden, juoppouden, vanhuudenheikkouden tai muun heikontuneen mielentilan, ruumiinvian taikka pitkäaikaisen sairauden tähden julistaa henkilön holhouksen alaiseksi. Vihdoin köyhäinhoitolain 59 §:n mukaan holhouksen alainen on sellainen köyhäinhoitolainen, joka on otettu kunnan täyteen huolenpitoon, jonka voidaan otaksua kestävän hänen koko loppuikänsä. Tässä tapauksessa on holhoojana huoltolautakunta. Holhoussuhteen on katsottava alkavan siitä, kun huoltolautakunta on tehnyt sen sisältöisen päätöksen. Kun köyhäinhoitolain 69 §:n 3 momentin mukaan valitus ei estä huoltolautakunnan päätöksen täytäntöönpanoa, jollei lääninhallitus toisin määrää, merkitsee huoltolautakunnan päätös, jolla se on ottanut henkilön holhouksensa alaiseksi, myös sitä, että henkilö on sen nojalla menettänyt äänioikeutensa. Jos lääninhallitus sitten tehdyn valituksen johdosta kieltää päätöksen täytäntöönpanon, lakkaa äänioikeuden menetys ja tulee myöhemmin voimaan vain sikäli kuin huoltolautakunnan päätös lainvoimaisesti vahvistetaan.

Kun holhouslain 75 §:n mukaan oikeuden päätöstä, jolla joku henkilö on julistettu holhouksen alaiseksi, on noudatettava valituksesta huolimatta, vaalilautakunnat ovat velvolliset poistamaan äänioikeuden henkilöltä, joka oikeuden päätöksellä on julistettu holhouksen alaiseksi, vaikka päätöksestä olisi valitettukin, ellei tätä päätöstä ole lainvoimaisesti kumottu. Sama on asianlaita, jos holhouksenalaisuus on oikeuden päätöksellä kumottu.

Konkurssitilassa oleva henkilö ei ole holhouksen alainen, vaikka hän ei hallitsekaan omaisuuttaan. Häntä ei siis tämän kohdan nojalla voida katsoa äänioikeutta vailla olevaksi.

*Huom.!* Ennen KunL:n säätämistä oli äänioikeuden menetysperusteena myös se, että henkilö oli täyden köyhäinhoidon varassa ja tätä hoitoa oli hänelle annettu kunnalliskodissa, muussa kunnallisessa köyhäinhoitolaitoksessa tai vuosihoidokkina. Tämä menetysperuste ei enää ole voimassa.

3. Kansalaisluottamuksen puute.

Kunnallinen äänioikeus menetetään, milloin henkilö oikeuden lainvoimaisen päätöksen nojalla on a) kansalaisluottamusta vailla, tai b) kelvoton maan palvelukseen, taikka c) kelvoton toisen asiaa ajamaan.

Kansalaisluottamuksen menettäminen seuraa rikoslaissa erikseen säädetyistä rikoksista, joko elinkaudeksi tai 1-15 vuodeksi. Jälkimmäisessä tapauksessa kansalaisluottamuksen menettäminen kestää vapausrangaistusajan jälkeen niin monta vuotta kuin tuomiossa on määrätty. Jos se, joka on tuomittu ehdollisella tuomiolla menettämään kansalaisluottamuksensa, ei ole menettänyt oikeuttansa rangaistuksen lykkäytymiseen, kansalaisluottamuksen menettäminen raukeaa samalla kuin lykkäytynyt rangaistus.

On siis huomattava, että silloinkin kun kansalaisluottamuksen menettäminen yhdistyy rangaistustuomioon, joka on ehdollinen, seurauksena on vaalioikeuden menettäminen (I).

I.

K:n kaupungin valtuusto oli 27/1 1930 todennut, että sen jäsen A.S. oli kansalaisluottamusta vailla. Sen johdosta oli katsottu hänet eronneeksi valtuuston jäsenen toimesta sekä muistakin kaupungin luottamustoimista sekä valittu toiset henkilöt hänen tilalleen. Tyytymättömänä tähän A.S. oli valittanut maaherralle. Maaherra hylkäsi A.S:n valituksen, koska Turun hovioikeus 25/5 1928 antamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä oli tuominnut A.S:n yhden vuoden kuritushuonerangaistuksen ohella kansalaisluottamuksen menettäneeksi kolmeksi vuodeksi, mikä rangaistus oli oleva ehdollinen viiden vuoden koetusajalla, ja kun A.S., ellei tuomittua rangaistusta määrätty pantavaksi täytäntöön, oli oleva kansalaisluottamusta vailla koko määrätyn koetusajan ja niin ollen kelpaamaton valtuuston jäseneksi ja kunnallisiin luottamustoimiin. Kho: ei muutosta.

Kho 1921 II 176.

Kelvottomaksi maan palvelukseen tuomitaan virkamies erinäisistä virassa tehdyistä rikoksista. Se tuomitaan määräajaksi 1-15 vuodeksi, ja sekin kestää, jos samalla on tuomittu vapausrangaistus, sen päättymisen jälkeen tuomiossa määrätyn ajan.

Kelvottomaksi toisen asiaa ajamaan oikeudessa tai muun julkisen viranomaisen edessä tuomitaan asianajaja rikoslain 38 luvun 2 §:n säätämissä tapauksissa.

Äänioikeuden menettämisen edellytyksenä kaikissa edellämainituissa tapauksissa on se, että niitä koskeva päätös on saanut lainvoiman. Tämä seikka ansaitsee erityistä korostamista, koska valtiollinen äänioikeus menetetään vastaavanlaisissa tapauksissa heti, kun oikeus on antanut päätöksensä, vaikka siitä olisi valitettukin.

Rangaistusten täytäntöönpanosta 19/12 1889 annetun asetuksen mukaan voidaan määräajaksi vapausrangaistukseen tuomittu, tietyin edellytyksin, päästää ehdonalaiseen vapauteen. Ehdonalaisessa vapaudessa oleva, joka ei ole tuomittu kansalaisluottamustaan menettäneeksi ei ole äänioikeutta vailla.

Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 1 a §:n mukaan, sellaisena kuin sanottu lainkohta kuuluu laissa 26 päivältä huhtikuuta 1946, voidaan vankeusrangaistus, joka on enintään 1 vuosi, tietyin edellytyksin määrätä sovitettavaksi vankilan ulkopuolella työsiirtolassa. Tällaiseen valtion työsiirtolaan määrätty vankeusvanki ei ole äänioikeutta vailla, mikäli hänellä on kansalaisluottamus.

Vielä on syytä mainita, että kelpaamattomuus vanginvartijan tai -kuljettajan toimeen, josta säädetään rikoslain 16 luvun 11 §:ssä, samaten kuin rikoslain 40 luvun 16 §:ssä mainittu kelpaamattomuus palvelukseen rautatie-, kanava-, lennätin-, luotsi- tai majakkalaitoksessa, ei aiheuta äänioikeuden menettämistä.

4. Vaalivapauden häirintä.

Rikoslain 15 luvussa säädetään rangaistus äänten ostamisesta tai myymisestä yleisissä asioissa, toisen nimellä äänestämisestä ja siitä, että joku tahallansa saa aikaan, ettei äänestyksen tulos ole oikea taikka että sitä ei saada selville. Milloin henkilö lainvoiman voittaneella päätöksellä on tuomittu rangaistukseen siitä, että hän kunnallisissa vaaleissa on ostanut tai myynyt ääniä tai sitä yrittänyt tahi äänestänyt useammassa kuin yhdessä paikassa taikka väkivallalla tai uhkauksella häirinnyt vaalivapautta, silloin henkilö on äänioikeutta vailla aina kuudennen kalenterivuoden loppuun siitä lukien kun lopullinen tuomio asiasta annettiin.

*Huom.!*

Kunnallisverojen maksamatta jättäminen ei KunL:n mukaan muodosta vaalioikeuden menetysperustetta.