VII Eri tiedotusvälineille annettuja haastatteluja

43. Tasavallan Presidentin haastattelu TASS:ille 11.3.1977

Neuvostoliitto ja Suomi ovat astuneet juhlavuoteen - Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen 60-vuotispäivän vuoteen ja Teidän maanne itsenäisyyden 60-vuotispäivän vuoteen.

Mikä on, Herra Tasavallan Presidentti, Teidän mielipiteenne näiden kahden merkkipäivän historiallisesta yhteydestä toisiinsa, Teidän käsityksenne neuvostoliittolais-suomalaisten suhteiden näköaloista, suhteiden, joissa - kuten tämä tunnustetaan nykyisin yleisesti maailmassa - aineellistuvat johdonmukaisesti Ety-kokouksen päätösasiakirjan asettamukset?

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta niistä koko maailmanhistoriaan vaikuttaneista tapahtumista, jotka johtivat Lokakuun Suureen Sosialistiseen Vallankumoukseen. Samalla ne avasivat Suomen kansalle tien valtiolliseen itsenäisyyteen, jota koskevan julistuksen Suomen eduskunta antoi 6.12.1917. Uskollisena julistamalleen periaatteelle kansojen itsemääräämisoikeudesta V.I. Leninin johtama hallitus tunnusti 31.12.1917 Suomen itsenäisyyden, mikä ratkaisevasti vaikutti maamme kansainvälisen aseman vakiintumiseen. Me suomalaiset tunnemme vilpitöntä kiitollisuutta Lokakuun Vallankumouksen johdossa ollutta suurta miestä kohtaan.

Olen vakuuttunut siitä, että näillä hyvin tunnetuilla historiallisilla tosiseikoilla tulee olemaan huomattava merkitys tänä vuonna, mm. maittemme välisen ystävyyskuukauden ohjelmassa, kun sitä perinteiseen tapaan vietetään marraskuun 7 päivän ja joulukuun 6 päivän välisenä aikana.

Hiljattain tuli kuluneeksi 30 vuotta Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittamisesta, joka yhdessä vuonna 1948 solmitun YYA-sopimuksen kanssa loivat lujan perustan Suomen ja Neuvostoliiton hyville naapurisuhteille ja jatkuvasti laajenevalle yhteistoiminnalle yhteiskuntaelämän eri aloila. Nämä suhteet ovat alusta lähtien perustuneet niille periaatteille, jotka maanosamme kaikki kansat vahvistivat kaksi vuotta sitten ETY-kokouksen päätösasiakirjassa. Käytännön yhteistyössä on jo kauan sitten saavutettu kansainvälisesti ottaen hyvin korkea taso ja liennytyksen ansiosta sen tulevaisuuden näköalat ovat jatkuvasti parantuneet. Osoituksena suhteittemme jatkuvasta syvenemisestä ovat mm. maittemme johtomiesten kuluvana vuonna odotettavissa olevat tapaamiset sekä neuvottelut taloudellisen yhteistyömme laajentamisesta.

Helsingin Ety-kokouksessa todettiin välttämättömäksi täydentää poliittista jännityksen liennytystä sotilaallisen jännityksen liennytyksellä. Tässä tarkoituksessa käydään neuvotteluja strategisten aseiden rajoittamisesta ja Keski-Euroopassa olevien asevoimien ja aseistusten supistamisesta. Tämän ongelman tärkeys todettiin NKP:n pääsihteerin Leonid Brezhnevin Tulassa pitämässä puheessa.

Mikä on Teidän mielipiteenne, Herra Presidentti, tämän kysymyksen ratkaisemisen merkityksestä kilpavarustelun hillitsemiselle ja kansainvälisen tilanteen edelleen tervehdyttämiselle? Mitä ajattelette Varsovan sopimusjärjestön poliittisen neuvoa-antavan komitean ehdotuksesta, että kaikki Etykin osanottajamaat ottaisivat itselleen sitoumuksen olla käyttämättä ensimmäisinä ydinaseita toisiaan vastaan?

Suomen hallitus on johdonmukaisesti tukenut jännityksen liennytyskehitystä. Olemme myös kuuluneet niihin, joiden mielestä aito edistys aseidenriisunnassa ja asevalvonnassa on osa liennytystä. Poliittinen liennytys - niin tärkeä kuin se onkin - ei siis yksin riitä. Sitä on täydennettävä sotilaallisella liennytyksellä. Salt on tässä avainasemassa. Uusi sopimus merkitsi todellista sotilaallista liennytystä ja ydinasevarustelun hillitsemistä siedettävän alhaisella tasolla. Puhuessani helmikuun alussa Suomen valtiopäivien avajaisissa sanoin, että on ollut hyvin rohkaisevaa todeta sekä pääsihteeri L.I. Brezhnevin että presidentti Jimmy Carterin ilmaisseen poliittisen tahtonsa solmia uusi Salt-sopimus vielä ennen lokakuuta.

Onnistuminen keskeisissä aseidenriisuntaneuvotteluissa antaisi, sanoin edelleen, uutta vauhtia liennytykselle ja loisi myönteisen ilmapiirin. Uskon, että silloin myös neuvottelut Keski-Euroopassa olevien asevoimien ja aseistuksen supistamisesta pääsisivät liikkeelle. On selvää, että niissä pyritään erittäin vaikeasti saavutettavaan päämäärään, mutta Euroopan turvallisuuden kannalta toivon hartaasti neuvottelijoille menestystä.

Kuten tunnettua, Varsovan liiton maat tekivät 26.11.1976 ehdotuksen sopimukseksi, jolla ETYK-maat sitoutuisivat olemaan käyttämättä ensimmäisinä ydinaseita toisiaan vastaan. Ydinaseet hylänneenä valtiona Suomi pitää ehdotusta tärkeänä. Suomen hallitus tukee ehdotuksia, jotka voivat vähentää sotilaallisten selkkausten vaaraa ja tukea liennytystä. Tässä nimenomaisessa asiassa on luonnollisesti ensisijaisen tärkeätä, että ydinaseita omaavat ETYK-maat päättävät myötävaikuttaa sopimuksen syntyyn.

Miten Suomessa arvioidaan ETYKin päätösasiakirjan kohtien toteuttamisen kulku?

Päätösasiakirjan mukaisesti ETYK-mailla on tämän vuoden aikana Beogradissa kokous, jonka eräänä tehtävänä on tarkastella päätösten toimeenpanoa. Siksi haluan nyt keskittyä vain omaan suoritukseemme. Suomen osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön tapahtuu sen periaatteen pohjalta, että sovituista päätöksistä pidetään kiinni. Sen mukaisesti olemme käyneet käsiksi päätösasiakirjan toimeenpanoon.

Päätösasiakirja on käännetty suomenkielelle ja se on toimitettu eri ministeriöiden ja muiden viranomaisten tutkittavaksi. Saadut lausunnot on koottu ulkoasiainministeriöön ja viranomaisten keskeinen työryhmä selvittää toimeenpanon edellyttämiä toimenpiteitä valtionhallinnossa. Tämä työ vie oman aikansa ja on vielä kesken, mutta jo nyt voidaan sanoa, että päätösasiakirjan soveltaminen ei Suomelle tuota ongelmia.

Toinen laaja työsarka koskee niitä päätöksiä, jotka edellyttävät eri valtioiden kansainvälisiä toimenpiteitä. Tälläkin alueella on edistytty. Esimerkin mainitakseni mm. Neuvostoliiton kanssa on sovittu eräistä toimista ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti.

Monenkeskeisissä toimeenpanoa vaativissa kysymyksissä on varsinkin YK:n Euroopan taloudellisessa komissiossa ECE:ssä päästy jo vauhtiin. Mutta on useita tärkeitä kysymyksiä, joiden yhteisestä toimeenpanosta sovitaan Beogradissa. Suomi, kuten useat muutkin ETYK-maat, on käynyt laajoja neuvotteluja sekä kahden, että monenkeskisellä pohjalla Beogradin kokouksen valmistelemiseksi. Valmistelu on tässäkin tapauksessa välttämätön edellytys liennytyskehitykselle niin oleellisen tapahtuman onnistumisen varmistamiseksi.